Ars Jok'vars julistaa kuin ennen vanhaan

NÄYTTELYT

ARS JOK'VARS 2008

Jokivarren koulukeskuksessa Jämsässä 27.7. saakka

Deja vù, tämän olen nähnyt ennenkin, lähes huudahdan katsoessani multialaisen Anja Masselin maalausta Kaksi maailmaa tämänvuotisessa Ars Jok'vars 2008 -näyttelyssä.

Masselin taidokas maalaus tuntuu jatkavan siitä, mihin Kimmo Jylhä jäi vuonna 1975 maalauksessaan Syyrialaisella torilla. Kaksi muslimiasuihin pukeutunuttta naista on Diorin hajuvesimainoksen edessä. Toinen naisista on silmin nähden kiinnostunut mainoksen maailmasta, toinen taas on kääntynyt siitä pois.

Tämänvuotisen Ars Jok'vars -näyttelyn teemat ovat ihmiset, eläimet, luonto ja fantasiamaailma.

Parhaimmillaan vuoden nuoren taiteilijan Samuli Heimosen jyryttämä näyttely on nimenomaan ihmisläheisissä teoksissa. Masselin maalausten lisäksi monet muutkin näyttelyn teokset tuntuvat julistavan kuin ennen vanhaan.

Vakuuttavimmin sen tuntuu tekevän graafikko Susanna Suikkari etsaus-akvatintassaan Kodin turva, jossa äitilintu ruokkii Kelan kirjainten syliin pesänsä tehnyttä lintupesuetta. Vaikka kyse on eläimistä, alluusio ihmismaailmaan on ilmeinen.

Ihmisen asialla tuntuu olevan myös iisalmelainen Eelis Knuutila maalauksessaan Elämän pieniä välipaloja. Mittasuhteet ovat kuin lapsen piirustuksessa: hattupäinen nainen on niin suurikokoinen, ettei mahdu kuvaan kokonaan. Mies hänen vierellään on kutistunut pieneksi ja kasvottomaksi. Edessä olevalla lapsella on käsi ojossa kuin kirkon puumatilla.

Jämsänkoskelaisen Ilona Rytkösen mustavalkoisissa öljyvärimaalauksissa Talkoot (2 osaa) ihminen ja hänen työnsä on esillä vakuuttavasti.

Jyryttäjän maku näkyy

Juuri Rytkösen maalaustapa vähävärisyydessään on lähellä Heimosen omaa tyyliä. Niin ikään tuusulalaisen Pirjo Rahkalan teokset öljyvärimaalaus Maasta maaksi ja sekatekniikkateos Kohti parempaa tulevaisuutta tulevat lähelle jyryttäjän omaa tekotapaa, sillä myös näissä on valutettu väriä jyryttäjälle ominaisella tavalla. Paitsi itse Heimonen, lähtökohta saattaa olla 1970-luvun amerikkalainen pop-taide.

Epätasaisia luontokuvia

Eläinhahmoista eniten näyttelyyn osallistuvia oli näyttänyt kiinnostaneen kurki. Osa teoksista on valitettavan epätasaisia samoin kuin luontokuvat yleensäkin. Muutamat luontokuvat taas nousevat mestariteosten tasolle.

Yksi tällainen on espoolaisen Jarmo Palolan MDF-levylle maalaama öljyvärimaalaus Tie vie. Maalauksessa on vauhdin hurmaa, ikään kuin nähty keltavihreä maisema olisi kuvattu 250-diniselle filmille ohi kiitävän moottoripyörän selästä.

Ars Jok'vars 2008 -näyttelyssä on kiitettävästi esillä erilaisia kuvan tekemisen tekniikoita sekä taiteen eri lajeja perinteisestä öljyvärimaalauksesta veistoksiin.

Herkullinen veistos esimerkiksi on Piippa Mutikaisen 2-osainen sekatekniikalla toteutettu veistos minä - sinä -hän. Akvarellit olivat jääneet vähemmistölle, vaikka olisi kuvitellut niiden määrää isommaksi tämänlaatuisessa kaikille avoimessa näyttelyssä. Iloisia poikkeuksia siis on esimerkiksi Ilona Jahkolan akvarellit Vuori Espanjassa I ja II.

Kun lähes 400 teoksesta näyttelyyn oli kelpuutettu 171 teosta, katsojalle tulee vieläkin ähky, vaikka viimevuotisesta teosten määrä on kuulemma pudonnut melkoisesti. Mielestäni jyryttäjän seula olisi voinut olla vieläkin tiheämpi. Silloin näyttely puoltaisi paikkaansa suomalaisen kuvataiteen korkeatasoisena katselmuksena, mikä lienee järjestäjien tavoite.

MARJATTA HIETANIEMI