Arthur Conan Doyle - Sherlock Holmes - Kootut kertomukset

ARTHUR CONAN DOYLE

Sherlock Holmes - Kootut kertomukset

Teos 2010. 1-306 s.
Kaikki Holmes-novellit eivät ole lukemisen, saati uuden suomennoksen arvoisia. Näin kirjoitti suomentaja Tero Valkonen kokoelmateoksen Sherlock Holmesin parhaita (2001) esipuheessa.

Teos-kustantamossa ei oltu samaa mieltä. Hiljattain julkaistu 1 300-sivuinen järkäle Sherlock Holmes - Kootut kertomukset sisältää tosiaankin kaikki 56 Holmes-novellia (ja muutaman apokryfisen lisäherkun) Jaakko Anhavan uusina suomennoksina.

Kirja on syytä lukea Teoksen ja käännöstä tukeneiden rahastojen kulttuuritekojen joukkoon. Sitä paitsi kaikkia Holmes-tarinoita ei ole enää aikoihin ollut helppo löytää edes kirjastoista.

Täydellinen Holmes-kaanon ei sentään mahdu edes tähän tiiliskiveen: mukana ei ole neljää romaanimittaista seikkailua, eikä siis myöskään tunnetuinta tarinaa Baskervillen koiraa.

Uusi suomennos ei tee pahaa ajanmukaisuuden nimissäkään. Vain pari vuotta sitten Jaakko Kankaanpää todisti Baskervillen koiran suomennoksensa (Otavan keskiyön kirjasto, 2008) saatesanoissa, että kaikkien kirjan aiempien suomennosten lähteenä oli yli satavuotias ruotsinnos.

Arkiset mysteerit

Arthur Conan Doylen luomat Sherlock Holmes ja tohtori Watson jäivät kirjallisuushistoriaan stereotyyppeinä eriskummallisesta etsivänerosta ja hänen yksinkertaisesta apulaisestaan.

Kaava toistuu paitsi Hercule Poirotin ja Nero Wolfen kaltaisten salapoliisien seikkailuissa, myös esimerkiksi Batman-sarjakuvissa tai television House-lääkärisarjassa. Holmes esiintyy edelleen säännöllisesti myös omalla nimellään esimerkiksi elokuvissa.

Myöhempien tulkintojen valossa Holmesiin tutustuva saattaa yllättyä Doylen tarinoiden arkisuudesta. Kuten Jaakko Anhava uutuuskokoelman ansiokkaassa esipuheessa huomauttaa, Holmesin tutkimat tapaukset ovat nykydekkareihin verrattuna kevyitä: eivät esimerkiksi läheskään aina murhia. Selittämättömiä elementtejä tapauksissa tietenkin aina on.

Myöhemmistä dekkareista Doylen novellit eroavat myös siinä, että lukijan ei useinkaan ole mahdollista päätellä syyllistä ennen kuin mestarisalapoliisi sen paljastaa. Anhava toteaa osuvasti, että novelleissa ratkaistaan pikemminkin rikollisen ominaisuuksia kuin henkilöllisyyttä.

Holmes-novelleilta on niin ikään turha toivoa nykydekkareille olennaista mahtipontisuutta. Kertomukset eivät yleensä ole jatkoa toisilleen. Jopa professori Moriarty, Holmesin perivihollinen, näyttäytyy vain yhdessä novellissa.

Myyttiset sankarit

Etenkin vanhimmat seikkailut kestävät erinomaisesti nykylukemista, vaikka Anhavan osoittamat Doylen jatkuvat huolimattomuusvirheet hämmästyttävätkin.

Tärkeä osa tarinoiden kestävyyttä on epäilemättä ollut juuri realistisuus. Vaikka Doylen itsensä tiedetään uskoneen jopa keijuihin, hän ei koskaan antanut Holmesinsa livetä tieteellisestä maailmankatsomuksestaan.

Salapoliisin lähes yliluonnollinen päättelykyky perustui aina loogiseen järkeilyyn ja tarkkaan havainnointiin. Myöhäisviktoriaaninen aikakausi tarjosi tällaiselle rikostutkinnalle oivat puitteet: Holmes elää vielä öljylamppujen ja hevosvaunujen Englannissa, mutta hänellä on jo apunaan lennättimen kaltaista tekniikkaa.

Myös kirjallisuuden kannalta omalaatuinen hahmo syntyi otolliseen aikaan. Myöhempien tulkintojen kesym-piin Holmeseihin tottuneet voivat jopa yllättyä novellien eksentrikosta, joka suhtautuu muihin rasittavan ylimielisesti ja käyttää toisinaan kokaiinia.

Merkittävä osa novellien viehätystä on myös niiden väheksytyin elementti: tarinoiden kertoja, tohtori Watson. Kelpo tohtorin päättelykykyjen rajat ovat tarkoitetut vain heijastamaan sankarimme ylivoimaista älyä, mutta kuin salapoliisilta salaa, tohtori briljeeraa sanan säilällä. Watson saattaa esimerkiksi jättää tapausten yksityiskohtia paljastamatta "niiden arkaluontoisuuden tähden".

Ja jos tahtoo heittäytyä oikein postmoderniksi, voi antautua pohtimaan, millainen "todellinen" Holmes mahtoi ollakaan - siis se salapoliisi, jonka uroteot Watson ylistäen meille muille faneille välitti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.