Arto Melleri - Pääkallolipun alla

ARTO MELLERI

Pääkallolipun alla

Toimittanut ja jälkisanat kirjoittanut Martti Anhava. Otava 2011. 729 s.
Kun Arto Melleri julkaisi esikoiskokoelmansa Schlaageriseppele vuonna 1978, teos kohahdutti omaperäisellä romanttisella ja dramaattisella poljennollaan, balladimaisilla ja rohkean teatraalisilla runokuvillaan. Runoilijan maailmasuhde oli jo esikoiskokoelmassa valmis kuten runoilijan nuoruuden esikuvalla Jarkko Laineella aikoinaan Muovinen Buddha -teoksessa (1967).

"Miten vähän aikaa keväästä syksyyn,/ sen huomaa vasta ulos päästyään./ / Miten vähän aikaa! Aurinko kultaa / tuoreen tuulen seuloman tomun/ Pursimiehenkadulla.// Kesä. Laina-aika. Neljän prosentin korolla./ Kunhan ei kuitti hukkuisi."

Melleri (1956-2005) kirjoitti toisin kuin sen ajan keskeislyyrikot, jotka ottivat kliinistä etäisyyttä omiin havaintoihinsa ja kokemuksiinsa. Melleri heittäytyi täysillä mukaan oman aikansa ja elämänsä ilmiöihin. Hän oli tiiviisti osa omaa runouttaan.

Melleri sukelsi kuin moderni leinolainen boheemi konsanaan päin ajan aaltoja populaarikulttuuriin ja rock-henkisyyteen mutta myös oman taustansa synnyttämään pohjalaiseen mytologiaan - höystettynä tietoisesti edgarallanpoemaisella kauhuromantiikalla ja anarkismilla.

Etsijän proosa

Mellerin tuotantoon tarttui hyvin omaperäisiä ja dramaattisia näkyjä ja jännitteitä - hippunen lestadiolaista uskonnollista mytologiaa sekä vanhatestamentillista kuvien väkevyyttä yhdistyneenä ajan rock-henkisyyteen.

Kun tähän vielä yhdistyivät hallusinogeeniset kemialliset ainekset, boheemi elämäntapa ja syvä romanttinen kirjallinen itsetietoisuus, ilmiö nimeltä runoilija Arto Melleri oli melkein valmis. Mellerin runojen teatraalisuus ja kerronnallisuus veikin hänet teatterin pariin.

Joskus myöhemmissä elämänvaiheissa boheemilegenda korvasi totuuden ja kirjalliset ansiot, jotka jäivät julkisuudessa sivuseikoiksi ja maneeristen elkeiden alle. Tämä oli tullut tutuksi jo Eino Leinon ja Pentti Saarikosken kohdalla. Asianharrastajat kuitenkin tiesivät, mikä Melleri oli miehiään.

Martti Anhavan toimittamassa kirjassa Melleri esittäytyy kokeilijana ja jatkuvasti uutta etsivänä prosaistina. Tosin moni alku tyssäsi alkuunsa, mutta kokonaiskuvan kannalta Mellerin proosa sisältää katkelmallisesti suoranaisia helmiä, kykyä jatkuvaan uudistumiseen.

Melleri onnistuu erityisesti lapsuutensa ja nuoruutensa pohjalaisten kielenparsien ja yksityiskohtien kuvaajana aivan erinomaisesti. Mellerin parhainta proosaa sisältyy hänen teokseensa Rubiinisilmäinen pääkallosormus (1985) ja muutamiin lehdissä julkaistuihin novelleihin. Niiden huikea assosiaatiotekniikka, mielikuvien liike ja kerronnan joustavuus osoittavat, että mihin Melleri olisi prosaistina pystynyt, jos hän olisi saanut sielulleen rauhan.

Mellerin ainoa romaani Tuomiopäivän sävärit (1987) sisältää katkelman Räpsyn rakkaus, jonka pohjalta Melleri ja ohjaaja Matti Ijäs kehittelivät elokuvan Räpsy ja Dolly eli Pariisi odottaa (1990), joka sisältää mainion ihmiskohtaloiden tarinan tummassa ja romanttisessa valossa. Se osoittaa, että Mellerillä oli lahjakkuutta ja runollista mielikuvitusta myös vaikuttavien henkilöhahmojen luomisessa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.