Arvio: Aniara-musiikkiteos peilaa meidänkin aikaamme

Klockriketeatern ja The Crossing ensemble

Aniara – fragments of Time and Space

Suomen kansallisoopperan Alminsalissa 17.9. 2019

Aniara on ruotsalaisen Nobel-kirjailija Harry Martinsonin runomuotoon kirjoitettu tieteiskertomus vuodelta 1956. Teos kertoo kurssistaan eksyneestä avaruusaluksesta, joka muuttuu kosmisella nopeudella kiitäväksi matkustajiensa sarkofagiksi. Tarinassa aluksella viedään ihmisiä turvaan ydinsodan saastuttamalta Maa-planeetalta Marsiin ja Venukseen. Matkustajat eivät tosin tiedä olevansa matkalla orjatyöleireille.

Martinsonin teos heijastuu uskomattoman hyvin nykyaikaan ja planeettaamme kohdistuviin uhkakuviin. Ehkäpä myös siihen, että ihmiset eivät lopulta tiedä tarkasti, mikä on hyväksi ja mikä pahaksi heidän tulevaisuutensa kannalta – joku muu ohjaa ja päättää siitä.

Klockriketeatern on tuonut Alminsalin näyttämölle yhdysvaltalaisen Robert Maggion sävellysteoksen Martinsonin tekstiin. Libreton teokseen on tehnyt Klockriketeaternin johtaja Dan Henriksson, joka on myös ohjannut teoksen.

Maggion sävelkieli on taitavaa. 16-henkinen kamarikuoro on koko teoksen keskipisteessä ja laulaa hyvin laadukkaalla, läpikuultavalla ja yhtenäisellä soinnilla. Tarvittaessa yhdysvaltalaisesta The Crossing -kuorosta irtautuu solistisia kykyjä.

Musiikissa soi melankolia, ja sävellyksen päälinjana on pienelle ja taitavalle kamarikuorolle hyvin istuva minimalistisuus. Välillä Maggio vierailee jazzin puolella, jolloin kuoro mukautuu hyvin.

Kokonaisuutena teos koskettaa syvästi ja sen näyttämöilmaisu on hyvin harkittua ja vahvaa. Joonas Tikkasen lavastus ja etenkin valosuunnittelu on tämän taide-elämyksen ehdoton helmi – näyttämön muoto, lattia, ja valoheijastusten rytmi sekä kvaliteetti ovat todellisen visionäärin kädenjälkeä.

Kuoronjohtaja Donald Nally pitää hyvin pienen, lähinnä tuki- ja efektielementin roolissa olevan soitinryhmän hallussaan. Kuoro laulaa ällistyttävän puhtaasti ja rytmisesti tarkasti lähes koko ajan.

Oman upean säväyksensä tuo Peking-oopperaan erikoistunut tanssija Antti Silvennoinen, joka esittää Mimaa – tekoälyä, jota ihmiset palvovat ja jonka tehtävänä on tehdä aluksessa olevat onnelliseksi.

Mima kuolee ihmisen pahuuden tähden, jonka jälkeen yhteisön rauha rikkoutuu ja alamäki alkaa.

Teos esitetään pääosin englanniksi ja ruotsiksi, eikä tekstitystä ole suomeksi. Jos tarinan peruslinjat tuntee ennestään, jokainen nykysukupolven ihminen pysyy teoksessa mukana.

Klockriketeaternin produktio ja Maggion koskettava musiikki imevät katsojansa mukaan. Tähän lie salin keskellä olevan näyttämön ympäröivillä katsomoilla pyrittykin – olemme kaikki tuossa aluksessa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kulttuuri

Levyarvio: Laadukasta tangotunnelmointia eri aikakausilta

Kirja-arvio: WTC:n terrori-iskut, Kummelin hokemat ja realityn tulo kasvattivat lapsista aikuisia

Näyttelyarvio: Saksin venukset – Hovimaalari Lucas Cranachin arvoituksellisia naiskuvia nähdään ensimmäistä kertaa yksityisnäyttelyssä Suomessa

Karhun ja korpin yhteispotretti toi Ville Heikkiselle Vuoden luontokuva -kilpailun voiton

Jyväskyläläinen Kaisa Huotari voitti Art of Basware -taidekilpailun

Teatteriarvio: Kulissit romahtavat klassikossa – Huoneteatterin Tarkastaja saapuu on viihdyttävä ja ajattelemaan herättävä monien tunnelmien sekoitus

Näitä jätkiä kirjat kiinnostavat: "Ne hahmot käy läpi samoja asioita kuin me" – nuoret halutaan lukemaan miljoonahankkeella

Kirja-arvio: Linnut, luonnonsuojelu ja New York osana Franzenin bongausmatkoja

Levyarvio: All Mirrors saattaa olla Angel Olsenin tähänastisista levyistä paras

Levyarvio: Elbow'n kyynärpää katkeaa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.