Arvio: Clutch Helsingissä - Ajatonta ryminää täydelle salille

Clutch

The Circuksessa Helsingissä 10.8.2016

Siinä vaiheessa, kun rockbändi täyttää 25 vuotta, löytyvät uran tähtihetket usein menneisyydestä. Yhdysvaltalainen Clutch on kuitenkin poikkeus. Bändin tuoreimmat levytykset, 2013 ilmestynyt Earth Rocker ja viime syksynä tullut Psychic Warfare lukeutuvat sen parhaimpiin, eikä levymyyntikään ole sakannut streamauskulttuuriin paineessa.

Psychic Warfare debytoi Yhdysvaltain albumilistan sijalla 11, mikä on yhtyeen uran paras listasijoitus kotimaassaan. Samaan aikaan ahkera kiertäminen on tuottanut tulosta keikkapaikkojen muuttuessa kiertue kiertueelta isommiksi.

Laulaja-kitaristi Neil Fallon, kitaristi Tim Sult, basisti Dan Maines ja rumpali Jan-Paul Gaster perustivat yhtyeen vuonna 1991. Yläasteiästä toisensa tuntenut kokoonpano on pysynyt siitä saakka samana.

Tämä näkyi ja kuului lähes loppuunmyydyssä The Circuksessa: nelikko pisti yleisön lahkeet lepattamaan lähes telepaattisesti kulkeneella sykkeellä.

Väkevä bändi

Clutchin rhythm’n’blues-vaikutteinen, vahvasti riffipohjainen raskas rock on aina kiertänyt päivän musiikkitrendit kaukaa. Siitä huolimatta, tai oikeammin sen takia, yhtyeen säveltaide on genressään niin ainutkertaista. Clutch kelpaa yhtä lailla hevareille kuin rouhean rockin ja bluesin ystäville.

Clutch on keikalla väkevä bändi. Ulkomusiikillista vöyhötystä se ei harrasta: Tim Sult riffitteli The Circuksessa lavan vasemmassa reunassa lähes suolapatsaana, katse kitaraan luotuna. Toisella puolella alataajuuksia komensi myös vähäeleisesti liikkunut Dan Maines.

Bändin rytmi-iloittelun sydän oli Jean-Paul Gaster, jonka soitossa yhdistyivät John Bonham -vainaan lujalyöntisyys ja big band -vaikutteinen svengaava lennokkuus.

Suurin vastuu show’sta oli kuitenkin karismaattisen Neil Fallonin harteilla. Jylhä-ääninen solisti julisti sanomaansa kuin maaninen maallikkosaarnaaja. Usein klassisesta science fiction -kirjallisuudesta sanoituksiaan ammentaneen Fallonin esiintymisessä ei ollut ripaustakaan kurkku lahkeessa suoritetusta machoilusta, mutta silti oli selvää, kuka oli illan kukko ja kuningas.

Isoimmassa roolissa keikkasetissä olivat kahden viimeisimmän albumin raidat, lisäksi kuultiin yllättäviäkin näytteitä Clutchin alkuaikojen tuotannosta. Näin myös pitkän linjan fanit pidettiin tyytyväisenä.

Yleisö olisi huolinut lisääkin

Illan ainoaksi miinukseksi laskettakoon setin lyhyys. Keikka oli encoreineen ohi puolessatoista tunnissa. Innokkaasti mukana elänyt yleisö olisi varmasti huolinut lisääkin.

Clutch esiintyi edellisen kerran Suomessa marraskuussa 2011 Helsingin Nosturissa.

– On kulunut aivan liian pitkä aika siitä, kun olimme täällä viimeksi, niukasti välispiikkejä viljellyt Fallon myönsikin keikan loppupuolella.

Toivottavasti seuraavaa kertaa ei tarvitse odottaa taas lähes viittä vuotta. Clutch on nimittäin yhtye, joka jokaisen rockin ystävän pitäisi nähdä ainakin kerran elämänsä aikana lavalla. Mieluusti useasti.

Nämä kuultiin Helsingissä:

1. Who Wants to Rock?

2. The House That Peterbilt

3. X-Ray Visions

4. Firebirds!

5. Sea of Destruction

6. Your Love Is Incarceration

7. The Soapmakers

8. Our Lady of Electric Light

9. The Face

10. D.C. Sound Attack!

11. Passive Restraints

12. The Regulator

13. Power Player

14. A Quick Death in Texas

15. Earth Rocker

16. Electric Worry

17. Gravel Road

18. The Wolf Man Kindly Requests...