Arvio: Company Uusi Maailman Ultra on viileä ja tarkka

Company Uusi Maailma on vähentänyt rosoa ja huumoria, uutuudessa korostuu ammattimaisuus

Company Uusi Maailma

Ultra

Kantaesitys Jyväskylän kaupunginteatterissa 9. 3. 2017

Seija Hakkaraisen luotsaama Company Uusi Maailma on oma planeettansa esittävien taiteiden avaruudessa. Uutukaisen Ultran liike-elementit muuttuvat tutusti näyttämöhahmojen ja esityksen omalakiseksi kieliopiksi, jossa tällä kertaa on entistä vähemmän rosoista runsautta ja enemmän ammattimaista tiiviyttä.

Mustassa maisemassa hehkuu jokin aurinko. Riisutulla näyttämöllä kuljeskelee neljä ilmeikästä ja vahvaa esiintyjää, tanssijat Saga Elgland ja Heidi Suur-Hamari sekä akrobaatit Niko Miettinen ja Visa Niemelä.

Alussa on tylyä, goottihenkistä, mustaa ja punaista. Näyttämön poikki vaeltaa kasvoton tanssija kuin kumma eläin kärkitossuissa. Cyr-rengas, halkaisijaltaan ihmisen mittainen akrobatiaväline, jää tanssimaan itsekseen strobovaloihin.

Sitten vaihdetaan valkoisiin asuihin ja seuraa taitavaa, sympaattista hassutusta. Baletti on humoristista mutta ei parodiaa, eivätkä yksiulotteista vitsailua ole voimistelu- tai muotinäytöskohtauksetkaan.

Liikekieli on kiinnostavaa toistoineen, katkoksineen, askelineen ja akrobaattisine temppuineen. Antti Helmisen upeat valot luovat persoonallisia apokalyptisia tiloja, tehden yhteistyötä koreografian kanssa.

Seksikkäät, yksityiskohtaiset puvut ovat sitä kiinnostavammat mitä pidemmälle edetään. Esiintyjät pysyvät lattiatasossa, mutta valot ja musiikki rakentavat tilaa ylöspäin, kun taas yksi kohtaus rikkoo sen rajat kokonaan.

Ultra on vuorattu voimakkaalla rock- ja ambientelementtisellä musiikilla ‒ enimmäkseen Kimmo Kuokkalan ‒ niin tiiviisti, että itse kaipasin lisää hengähdystilaa. Tunnelmien kuljettamisessa se on kuitenkin avainasemassa. Äkkiäänet tuntuivat turhilta.

Rosoa ja rönsyjä on hiottu niin, että paikoin esitys pitää katsojaa käsivarren mitan päässä, vaiko vain näin isossa tilassa? Elglandin eripariset jalkineet muistuttavat CUM:n tunnusomaisesta rujonkauneudesta, mutta Ultra kutsuu enemmän ihailemaan kuin kiihkeästi rakastumaan.

Viileys on myös olennainen osa sisältöä, jossa itselliset hahmot eivät juuri tule toistensa iholle, vaan tarvitsevat kosketuksen väliin metallikahleen tai kohti heitetyn lelusian. Maailmanlopun edelläkin henkistytään yksin.

Tyylikäs ja hallittu Ultra on mieleenpainuvimmillaan silloin, kun aavistuksen sisäänpäin lämpiävää maailmaa avataan reilusti yleisön suuntaan. Nauru myös vapauttaa merkityskokonaisuuksien tulkitsemisen paineesta.

Ohjaus: Seija Hakkarainen. Suunnittelu ja koreografiat: Hakkarainen, esiintyjät. Musiikki: Kimmo Kuokkala, Jukka Kaikkonen, Ari Lampinen. Äänet: Hakkarainen, Joonatan Jaakonaho, Kaikkonen, Kuokkala, Lampinen. Valot: Antti Helminen. Puvut: Sari Nyman, Hakkarainen. Esiintyjät: Saga Elgland, Heidi Suur-Hamari, Niko Miettinen ja Visa Niemelä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .