Arvio: Hippi, poppari, luonnonlapsi

Ellinooran debyytillä liikutaan taiteellisuuden, hauskapidon ja vähän surujenkin parissa.

Ellinoora

Villi lapsi

Warner Music

Arvio: 3/5

Vuosi 2016 on suomen kielellä laulavien, etunimeään artistinimenä käyttävien nuorten naisten aikaa. Ellinoora on tyyliltään hippi poppari, luonnonlapsi, joka tahtoi tehdä ensilevynsä omalla tavallaan ja sai tahtonsa läpi. Artisti itse ja Samuli Sirviö ovat päävastuussa sävellyksistä, kaikki sanat ovat Ellinooran työtä. Nyt ollaan nuoren taiteellisuuden, optimistisuuden, hauskanpidon ja vähän surujenkin parissa.

Ehkä siksi aikuisempi kuulija tuntee, ettei levyn koko sisältö ihan avaudu. Kohderyhmä on selvästi myöhemmin syntynyt, yli 25-vuotias oleskelee jo eri sfääreissä. Eivät laulut lapsellisia ole, vain nuoremman artistin tekemiä nuorempaan makuun.

Silti esimerkiksi Minä elän sopii elämänjanoa nostattamaan kenelle vain. ”Kuin viimeistä päivää täällä, kokeillaan kepillä jäätä. Antaudu ehdoitta, rakasta silläkin uhalla, että turpaan saat. Vielä kuolinvuoteellas huutaa voit: minä elän.” Ei huonosti sanailtu. Ei ollenkaan.

Yksilöllisyydestä huolimatta massatuotteen merkkejä löytyy. Hoilottava kuoro, joka toistaa lauluissa itseään ja lukuisien muiden artistien nykytyyliä, on täysin liukuhihnalta reväisty. Rakkauden kesässä iloinen tunnelma alkaa hermostuttaa, kun laulun ja sointujen päälle on tupattu liikaa kerroksia. Vähempikin sälä riittäisi.

Ellinooran hämyinen ja karhea, vahvakin ääni ei taas huku muiden artistien joukkoon. Sinkkuina julkaisemattomat Tytöille ja Kahleet ovat levyn onnistuneimpia pätkiä. Niistä ensimmäinen tuo tarinankerronnallaan mieleen naispuolisen tämän päivän Hectorin. Jälkimmäinen toimii myös melodialtaan hyvin, vaikka vertauksia Haloo Helsingin! kappaleisiin ei voikaan välttää.

Viime aikoina toinen parikymppinen artisti Sanni on ollut esillä lähinnä kohua herättävillä videoilla ja kappaleilla. Se, minkä vaikutuksen Ellinoora voi musiikillaan tehdä, näyttäytyy enemmän rohkaisevina ja fiksuina sanoina. Vai mitä mieltä olette sinkusta Leijonakuningas:

”Ei lapsena häpeää tunneta, ennen kuin joku luokas nauraa. Puhukaa vaan pahaa pizzerioissa, samaan aikaan rustaan näit lauluja. Me lauletaan kovempaa kun pitäs olla hiljaa, ei paineta leukaa rintaan. Tänään ihmisen puolikas on huomenna leijonakuningas.”

Toisaalta, eiväthän kaikki kivet timantteja ole. Sinkkuelämää-sarjaan löyhästi pohjaava Carrie ei ole klassikkobiisi, mutta tarttuu kuin iilimato, eikä sen riimittelyä pääse karkuun. ”Jos tää ei natsaa, et pääse tyllihamettani ratsaan”, voi olla alakoululaisten seuraava suosikkirepliikki. Tai sitten: ”Kelle täällä pitää maksaa, ettei kaikki olis niin paskaa.”

Otan osaa, vanhemmat ja opettajat. Ellinoora puhuu suunsa puhtaaksi.