Arvio: Jyväskylän ylioppilasteatterin nykysirkusteos Planet on leikittelevän kepeä mutta pöyhii ajatukset

Jyväskylän Ylioppilasteatteri

Planet

Ensi-ilta Ilokivessä 10.4.2019

Kun yleisö on asettunut paikoilleen ja äänet vaikenevat, aukeaa katosta – vai avaruudesta? – luukku. Hups. Luukusta lattialle – maan kamaralle? – tipahtanut olento saa pian seuraa. Outoja otuksia putkahtelee lisää: joku löytyy laatikosta, toinen seinän raosta.

On kuin seuraisi rasiasta putkahtelevia vieteriukkoja tai pikkuelefantteja, jotka löytävät joukkoonsa aina uuden kaverin.

Lopulta näyttämöllä on neljä olentoa. Ne muistuttavat ei-mitään-ennestään-tuttua. Ne elehtivät, liikkuvat yksin ja yhdessä. Valot ja äänet rytmittävät olioiden performanssia häivyttäen ja nostaen esiin yksittäisiä kohtauksia.

Mistä on kysymys?

Planet ei anna yhtä oikeaa ja kaikenselittävää vastausta. Hyvä niin. Esityksessä ei puhuta sanaakaan, sillä kaikki viestintä tapahtuu liikkeen ja mimiikan avulla. Puvustus ja maskeeraus viitoittavat tulkintaa, mutta nekään eivät kahlitse katsojan mielikuvitusta.

Sen esitys kertoo, että jäljittely ja oman tilan raivaaminen, kaipuu yksilöllisyyteen ja taas osaksi ryhmää ovat oudon planeetan olioille tyypillisiä ominaisuuksia.

Kuulostaako tutulta? Samojen luonteenpiirteiden, pyrkimysten ja rajoitteiden kehässä kamppaillaan omalla pallollammekin.

Esityksen äänimaailma on rikas. Se heittää katsojan karusellin kyytiin ja yhtäkkiä keskelle avaruusdiskoa. Rytmi vaihtelee loikista ja hypyistä japanilaisen buton millimetreinä matavaan etenemiseen. Katsojana koen hujahtavani madonreiästä toiseen ja samalla tarinasta ja ympäristöstä toiseen.

Ylioppilasteatterin kantaesitys kestää 45 minuuttia. Esityksen laatua tai vaikuttavuutta ei onneksi mitata ajassa.

Tämä kolmevarttinen riittää osoittamaan, että JYTillä ja jyttiläisillä on kunnianhimoa ja valmiuksia uudistaa ohjelmistoaan. Nykysirkus sujuu siinä missä perinteisempi tai kokeileva puheteatterikin. Kun Panda Ilén työryhmineen heittäytyy pohtimaan elämän peruskysymyksiä, on tuloksena leikittelevän kevyt ja samalla ajatuksia pöyhivä esitys.

Ohjaus: Panda Ilén. Koreografia: Ilén & työryhmä. Valosuunnittelu: Anssi Pöyhönen. Äänisuunnittelu: Juuso Aumala, Patrik Behm, Ilén. Maskeeraus: Eeva Halkosaari. Puvustus: Sanni Kaipainen, Susanna Juuti. Esiintyjät: Anna-Kaarina Jokinen, Visa Niemelä, Noora Nieminen, Jenna Sottinen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .