Arvio: Kaiken näkeminen on harhaa

Mobile Nordic 2016

Galleria Ratamossa (Veturitallinkatu 6, Jyväskylä) 21.8.2016 saakka.

Millaista on pohjoismainen mobiili valokuva tällä hetkellä, kysyy Mobile Nordic 2016 -näyttely. Mobiili valokuvaus on niin arkista, että harrastajakuvaaja saattaa unohtaa, onko ottanut kuvan mobiililaitteella vai kameralla – kunhan kuva on hyvä. Näyttelyssä kyse ei olekaan mistä tahansa ohimennen näpätystä kuvasta vaan taideteoksista, joiden tekemiseen on tietoisesti valittu mobiili teknologia.

Valokuvat nostavat esiin kysymyksiä kuvaamisen jatkuvasta läsnäolosta. Kun katselen Elif Dusunselin Fall to Pieces -sarjaa, mietin, paljonko me nykyään talletamme asioita, joita ennen ei edes haluttu muistaa. Musta silmä, kuollut hiiri ja särkynyt lasi ovat esteettisesti kauniita kohteita, mutta ehkä pahoja muistoja. Siitä huolimatta kaikki, mikä näyttää mielenkiintoiselta, on ikuistamisen arvoista.

Valokuvauksen hetkellisyys korostuu teoksissa, joissa poimitaan yksilöitä ruuhkabusseista tai napataan kuva valosta, joka sattuu juuri nyt osumaan rakennuksen seinään juuri tällä tavalla. Mobiilikuvaaminen on hetken tallentamista, ei sen odottamista.

Toisaalta valokuva kokee inflaatiota juuri tällaisissa asioissa. Kuka tahansa voi ottaa kuvia suurkaupungin kaduilta tai busseista. Näyttelyn taiteilijat välttävät turistikuvamaisuuden löytämällä jokaisesta kuvaamastaan kohteesta sen yksilöllisen hohdon. Oli kyseessä sitten ihminen tai pulu, jokainen saa arvon omana itsenään, ei vain osana nopeasti räpättyä kuvaa. Kuviin löytyy myös ihmeentuntua: seinään osuva valo näyttää odottamattomalta ja löydetyltä, ei pitkän vahtimisen ja säätämisen lopputulokselta.

Marja-Leena Sundgrenin panoraamakuvat vuoristomaisemasta kommentoivat valokuvaamista. Maiseman voi tallentaa valokuvaamalla, joten me alamme ajatella, että maisema on valokuvankaltainen, sileä, pitkä panoraama, jota voi katsoa järjestyksessä reunasta reunaan. Kokemus paikassa on tietysti tilallinen ja kolmiulotteinen. Onko maiseman nähnyt, kun on nähnyt siitä otetun sormenlevyisen, pikselöityvän kännykkäkuvan?

Näkemisen ihme ja toisaalta kaiken näkemisen mahdottomuus ovat ajatuksia, jotka toistuvat monen taiteilijan teoksissa. Virpi Velinin Maria on Granite -teoksessa pätkä nauhaa muodostaa siluetin kiviselle pinnalle. On hämmästyttävää löytää ja tallentaa hetki, jossa silmä hahmottaa ontossa viivassa naisen.

Laura Happo on kuvannut ihmisiä tilanteissa, joissa heidän kasvonsa eivät näy. Näinhän me vietämme suurimman osan elämästämme. Emme me tuijota toistemme kasvoja koko ajan. Siitä huolimatta harvoin muistelemme hetkiä, jolloin emme nähneet jotakin, vaikka niitäkin sekä mobiililaitteet että valokuvat tuottavat: ihminen näkee vain sen, mihin huomionsa kiinnittää.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .