Arvio: Keski-ikäiset koheltavat

Descendents

Hypercaffium Spazzinate

Epitaph

Arvio: 4/5

Descendents ei suostu aikuistumaan. Pop-punkin veteraanien debyyttilevy ilmestyi 34 vuotta sitten ja orkesteri on ollut pian kasassa neljä vuosikymmentä. Edellisestä Cool to Be You -albumistakin on jo 12 vuotta aikaa.

Nyt päivänvalon näkevä Hypercaffium Spazzinate ei pärjää bändin Milo Goes To College ja I Don’t Want to Grow Up -klassikkolevyille, mutta se on pätevä todiste siitä, että orkesteri voi kuulostaa edelleen tuoreelta, vaikka ei ole muuttanut soundiaan juuri lainkaan uransa aikana.

Bändi koheltaa tuttuun tyylinsä ja levy on kuin jatko-osa vuoden 1996 Everything Sucks -teokselle. Albumilla on 16 biisiä, mittaa vähän päälle puoli tuntia ja vain kolme biisiä, jotka kestävät yli kolme minuuttia. Muutama rykäisy on turhanpäiväinen, mutta useimmat kaahauksista taattua Descendentsia. Vähän pöhköjä, ylinopeudella eteneviä punk-ralleja, jotka jäävät taatusti päähän soimaan.

Monista muista punkkareista poiketen Descendents osasi jo uransa alussa oikeasti soittaa. Ikä ei tunnu keski-ikäisiä miehiä painavan, vaan soitto etenee vaivattoman kuuloisesti.

Aki Lehti

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.