Arvio: Kuolettavan raskasta jyväjemmarihorroria

Vainaja

Verenvalaja

Svart Records

Arvio: 2/5

Metalliyhtye Vainajan toinen pitkäsoitto, Verenvalaja, on teemalevy. Albumin tekstit ovat otteita Suomen maaseudulla 1800-luvun puolella kauhua herättäneen Wilhelm Waenaa -saarnamiehen kirjasta. Luvassa on kristillispohjaisen uskontokuvaston irvikuvia, ihmisuhreja ja henkiinheräämistä Vainajan seurakuntaan. Miljoonasateen jälkeen en muista monenkaan yhtyeen tehneen ehtaa jyväjemmarihorroria.

Waenaan kirjasta kaapatut laulunnimet kuten Risti, Sielu, Valaja ja Kehto maalaavat minimalistista maisemaa. Satunnaista puhdasta kertosäettä lukuunottamatta tarina kerrotaan muumion henkäyksen omaisesti matalalta koristen.

Musiikillisesti levy on harmittavasti lähinnä kuolettavan tylsä. Riffeissä pyöritellään kuluneita ja ilkeiksi todettuja säveltehoja väsymykseen ja sen yli. Kerran-kaksi levyltä kuuluu jokin raikas soundi-idea, analogisyntetisaattori tai orkesterilopuke, mutta harvat pikantit mausteet hukkuvat raskaasti pulppuilevaan metallipuuroon.

Verenvalajan kolme varttia kuluttavat elämää ainakin puolentoista tunnin edestä. Vainaja olisi varmaan kuranttia heviä jos olisi jotain viistoista ja vasta tutustumassa hautapaaden raskaisiin matalavirekitaroihin ja pseudo-okkulttisiin mörkövokaaleihin. Ne ajat ovat kuitenkin puolen elämän takana, ja Vainajan myymää estetiikkaa on enää hankalaa ostaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.