Arvio: Kurinalaista menoa

Ilmavoimien Big Band pitää yllä hienoa perinnettä, mutta kokonaisuus kärsii laulusolistien puolitiehen jäävistä suorituksista.

Ilmavoimien Big Band

Aaltoja/Waves

Groovy Records

Arvio: 3/5

Big band jazz on haastava laji – etenkin Suomessa – monestakin syystä. Ensinnäkin se vaatii ison joukon sitoutuneita soittajia ja vaikka Suomen parhaimmat jazzmuusikot venyvät jo nyt lukuisiin eri kokoonpanoihin, ei heitä ole kuitenkaan niin paljoa, että voisivat ehtiä kaikkeen mukaan.

Taloudellisesti ja logistisesti big bandin ylläpito on haastavaa, eikä viihteellinen ison orkesterin swing ole varsinaisesti ollut muodissakaan 1930-luvun huippuvuosien jälkeen. Viihteellisen luonteensa vuoksi swingistä tuli eräänlainen hylkiö jazzin kentällä, kun taiteellisesti kunnianhimoisemmat tyylisuunnat valtasivat alaa.

Siksi onkin ilahduttavaa, että Suomessa big band -perinnettä pidetään elossa kaikesta huolimatta. UMO Jazz Orchestra ja Ricky-Tick Big Bandin ohella tyylilajin näkyvimpiin ja kiitellyimpiin kotimaisiin kokoonpanoihin lukeutuu Ilmavoimien Big Band.

Aaltoja/Waves on saanut nimensä kokoonpanon Aalto-konserttisarjan mukaan. Levyn on tuottanut Suomen legendaarisimpiin ja arvostetuimpiin kuuluva jazzmuusikko Eero Koivistoinen, joka myös vierailee solistina levyllä.

Monipuoliseen materiaaliin kuuluu klassikkoja Besame Muchosta Lapin Tangoon sekä Honeysuckle Rosen kaltaisia jazzstandardeja. Kohokohdaksi nousee Koivistoisen tuoreempi, moderni bossa nova -vaikutteinen jazzsävellys Akasaka, jonka hän sävelsi alun perin vuonna 2005 julkaistulle The Five Corners Quintetin Chasin’ The Jazz Gone By -levylle, mutta silloin nimellä Lighthouse. Koivistoinen myös vierailee kappaleessa soittaen komean soolon tenorisaksofonilla.

Ilmavoimien Big Band on orkesterin koolle tyypillisesti hyvin kurinalainen orkesteri, mutta vaikka big bandille sovitetussa jazzissa onkin sisäänkirjoitettu sääntö tiukan struktuurin noudattamisesta, jää kappaleista kaipaamaan persoonallisuutta. Sitä samanlaista otetta, mihin esimerkiksi Valtteri Pöyhösen johtama Ricky-Tick Big Band yltää: olemaan samanaikaisesti ammattitaitoinen sekä rento ilman puhaltimien puristamista.

Muutoin huolellisesti soitettua ja sovitettua kokonaisuutta varjostaa huolimattomasti valitut laulusolistit ja heidän vaihtelevat suoritukset. Englantia huonosti suomalaisittain ääntävät Mikael Konttinen ja Nina Mya eivät yllä muun orkesterin tasolle ja laskevat tunnelman välittömästi kouluruokalan vaivaannuttavien amatöörijamien puolelle.

Suomeksi tilanne olisi todennäköisesti ollut tyystin toinen, mutta taitavia, englanniksi laulavia jazzsolisteja olisi Suomesta löytynyt varmasti muitakin.

Parhaimmalta Aaltoja/Waves kuulostaa kuitenkin instrumentaalinumeroissa, joiden varaan myös levy olisi kannattanut rakentaa.