Arvio: Paluu Bodom-järvelle

Kunnianhimoinen kauhuelokuva onnistuu vain puolittain.

Bodom

Arvio: 2/5

Luokkakokous-elokuvan ohjaajan Taneli Mustosen uusin teos kauhuelokuva Bodom on saanut inspiraationsa Suomen rikoshistorian ehkä tunnetuimmasta murhasta. Neljä nuorta tapettiin raa’asti telttaansa Bodom-järven rannalla vuonna 1960, eikä tapausta ratkaistu koskaan.

Vaikka kauhun slasher-alalajia edustava Bodom on tyylillisesti uuden ajan elokuva, niin tarina ammentaa kliseisistä kauhuelementeistä niin yksittäisten kuvien kuin teemojen osalta.

Neljä nuorta päätyy retkelle Bodom-järven rannalle eräänä syksyisenä iltana. Nuoret ovat kovin erilaisia ja katsoja saattaa kysyä, mitä nämä tyypit tekevät keskenään. Eroja korostava asetelma on kuitenkin tuttu amerikkalaisesta teinikauhuelokuvasta.

Hipsteripoika (Santeri Heilinheimo-Mäntylä) haluaa rekonstruoida surmatyön alkuperäisellä murhapaikalla ja saada vahvistuksen murhateorialleen.

Innokasta retkiseuraa on vaikea löytää, mutta jostain syystä uskovaisen perheen sulkeutunut tyttö (Nelly Hirst-Gee) ja hänen kovapintaisempi ystävänsä (Mimosa Willamo) tarjoutuvat lähtemään hipsterin ja tämän tatuoidun kaverin (Mikael Gabriel) mukaan.

Elokuvan alussa kaikki vaikuttaa hyvin ennakoitavalta ja henkilöiden käyttäytyminen suorastaan ällistyttävän typerältä. Asetelma kääntyy useita kertoja päälaelleen illan kääntyessä yöksi, ja samalla muutamat epäuskottavuudet saavat loogisemman selityksensä.

Äkkinäisten käänteiden myötä Bodom uskaltautuu sellaiselle hulluuden tielle, että klassisen kauhutunnelman voi haudata. Bodomin legenda jää lopulta vain lähtökohdaksi, josta elokuva ponnistaa uusiin ulottuvuuksiin.

Juonenkäänteet ovat emotionaalisesta näkökulmasta niin kaukaa haettuja, että viimeisetkin psykologisen realismin rippeet varisevat. Syvällisiä hahmoja kauhuelokuvasta tuskin kukaan etsii, mutta ongelma on se, että elokuva ei ole sisäisesti uskottava. Nuoret näyttelijät ovat mukiinmeneviä.

Pohjoismaiseksi kauhuelokuvaksi Bodom on raaka ja verinen. Loppua kohden päällimmäiseksi tunteeksi nousee inho, sillä kuvasto haiskahtaa eksploitaatiolta. Ikäraja selittyy raakuudella, mutta henkisesti liikutaan kyllä teinielokuvan maisemassa.

Omaperäisyyttä Bodom saa miljööstä: melankolisesta suomalaisesta syysmaisemasta ja henkisen maiseman ankeudesta. Kuvauksen puolella elokuva saavuttaa suurimmat ansionsa. Yritystä ja kunnianhimoa on rutkasti. Sisällöllisesti sitä olisi voinut olla vielä enemmän.

Ohjaus: Taneli Mustonen. Rooleissa: Nelly Hirst-Gee, Mimosa Willamo, Mikael Gabriel ja Santeri Heilinheimo-Mäntylä. Tyylilaji: kauhu (K16).

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.