Arvio: Paula Vesala purkaa miehisiä vallan rakenteita teknologian avulla – Lutakossa esiintyi feministinen kyborgi ja ihminen

Vesala Tanssisali Lutakossa 11.4.2019

Donna Haraway hahmotteli Kyborgimanifestissa omaa feminististä utopiaa siitä, että teknologia voi tuoda naiselle lisää valtaa toiseuttamisen sijaan. Historiallisesti monet filosofit ovat nähneet naiset nimenomaan toisina, luonnon ja irrationaalisuuden alueelle kuuluvina, kun taas miehet kuuluvat rationaalisuuden alueelle. Näin yksinkertaistaen ja nopeasti ilmaistuna.

Vain elämään kolmas tuotantokausi vuonna 2014 oli käännekohta. Paula Vesalasta tuli Suomessa uudenlainen pop-auteur. Hän ei ollut lavalla esiintyessään enää vain laulava solisti – lainkaan unohtamatta, että myös sävelsi ja kirjoitti kappaleita – vaan artisti joka saattoi esiintyä vain yksin luuppereiden ja efektilaitteiden kera. Sittemmin luuppereista tuli Satulinnassa enemmän sääntö kuin poikkeus.

Virtuositeetti, renessanssinerous ja vastaavanlainen tilan ottaminen oli aiemmin tuntunut miesten yksinoikeudelta. Grimesin, Chisun ja Vesalan kaltaiset auteurit ovat olleet poikkeustapauksia, että myös nainen voi olla lavalla yksin, tehdä kaiken itse ja soittaa kaiken itse käyttäen uusinta teknologiaa.

Tämä hätkähdytti monia: tv-katsojat ihailivat, että onpa se Vesala taitava, miten se osaa, mutta kaikki tämä alkaa olla nyt jo täysin normaalia. Tytöt todellakin soittaa kitaraa.

Toki tämä on sinänsä jälleen yksi patriarkaalisen ja rooleiltaan ahtaan yhteiskuntamme surkuhupaisa kuva, että teknologian käyttäminen tuo lisää uskottavuutta ja valtaa.

 

“Nerous” ei ole miesten yksinoikeus ja Vesala on normalisoinut naisten pop-auteurismia, joskin esikuvana hän ei ole tietenkään ongelmaton. Kaikilla ei ole mahdollisuutta olla oman elämänsä paulavesala, supermenestyjä, kaikkialla ja missä tahansa haluaa. Luuppereiden ääressä tai pellon laidalla Tuntemattomassa sotilaassa.

Lutakossa Vesalalla on oma efektilaitteiden ja samplerien kioski lavan takaosassa omalla korokkeella, jonka edustalla on V:n mallinen valorakennelma. Hän ei ole lavalla yksin, mutta on ilman muuta lavan itseoikeutettu keskushahmo.

Soolourallaan Vesala on tehnyt jonkin verran pesäeroa PMMP-vuosiin. Keikan aloittava, vocoder-ilottelu Mul ei oo lapsuudensankarii on lähempänä Imogen Heapia kuin Leevi & The Leavingsia. Lavalla on myös kitara ja rummut, mutta niiden roolia kuvaa, että lisäksi on kolme eri tyyppiä hääräämässä syntikoiden ja efektilaitteiden kanssa. Kappaleiden livesovitukset ovat kauttaaltaan elektronisempia ja synteettisempiä levyversioihin nähden.

 

Popmusiikissa trendaa tällä hetkellä kokeellisempi estetiikka, 2000-luvun alun emo ja tummanpuhuva elektroniikka. Vesala esittelee uusia, julkaisemattomia kappaleita, jotka ovat sävyiltään huomattavasti synkeämmissä vesissä kuin missä PMMP aikanaan souti.

Vesalalla on nykyisin pelimerkkejä. Tequilaa on kuunneltu Spotifyssa jo 10 miljoonaa kertaa ja siitä on tullut moderni klassikko, jonka sanat myös Lutakon yleisö osaa ulkoa. Hän on tehnyt jo niin paljon hittejä ja saavuttanut niillä aseman, joka sallii myös kokeilut ilman pelkoa suosion katoamisesta. Vesala tasapainottelee taitavasti Radio Suomipopille kelpaavan popmelankolian ja Flow’hun sopivan trendiestetiikan kanssa.

Vesalan musiikissa sukupuoli ja keho on jatkuvasti läsnä. Keikan tummissa taustavisuaaleissa Vesala esitetään yliluonnollisena, pupillittomana hahmona, kuin kyborgina. Lähes koko keikan hän laulaa suorastaan epäinhimillisen upeasti vocoderin tai efektien läpi, jotka muuntavat äänestä vielä epäluonnollisen.

 

Ihmiskehon jatkeena teknologia on voimaannuttava sekä luonnosta ja perinteisistä määrittelyistä vapauttava elementti. Muussa kuin taiteellisessa yhteydessä se voi olla juuri päinvastaista.

Vesalan kappaleet tukevat tulkintaa teknopositiivisuudesta. Muitakii ihmisii, Nyt on lähtö, Ei pystyny hengittää, Tytöt ei soita kitaraa, ne ovat kaikki lauluja vapaudesta ja itsenäisyydestä.
Vesala tarjoaa myös annoksen inhimillisyyttä unohtaessaan encoressa hetkeksi Sinuun minä jään sanat, ja naurava yleisö antaa lempeät aplodit.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .