Arvio: Sanan ja äänen hämärävyöhykkeellä

Ensimmäinen Sähkö-klubi esitteli kiinnostavasti runouden ja musiikin risteymiä.

Sähkö #1

Baari Vakiopaineessa 3.10.2016

Ensimmäinen Sähkö-klubi esitteli kattauksensa viime vuosina runobaarina kunnostautuneessa Vakiopaineessa. Klubin kantavana ajatuksena on esitellä runouden ja musiikin risteymiä. Ensimmäisen klubin taustalla oli myös Sammakko-kustantamon 20-vuotiskiertue vahvistettuna Jyväskylän omilla runoilijoilla.

Henry Lehtosen aloittaessa tupa oli täysi ja tunnelma maanantai-illaksi hyvä. Lehtosen rujoa realismia ja suorasanaista miehisyyden purkamista sävytti beat-henkisyys, mikä ei ollut yllätys Charles Bukowskia suomentaneelta runoilijalta.

Julkeasti svengaavan taustabiitin päälle lukenut J. K. Ihalainen pudotteli tekstejään monotonisesti, mutta tahdilleen. Samalla ilmeni perinteinen ongelma: taustaraita oli hieman lujalla ja uhkasi hukuttaa luennan alleen; musiikilla on tapana jättää teksti jalkoihinsa.

Toinen, nakuttavaan jousisampleen pohjannut tausta sopi Ihalaisen teksteihin ja olemukseen paremmin: ”Olen tervamies, olen leppämies / olen savuava lastu syrjäisellä suolla”.

Helsinki Poetry Connectionin perustajan Harri Hertellin ”risteilyisäntämäinen” (yleisöstä kuultua) fiilistely ja heittäytyminen poikkesivat piristävästi yleisestä kaavasta. Kokeneena taustaraitojen käyttäjänä Hertellin luenta lähenteli räppia, vaikka vahvasti haastava minä intonaatioineen teksteistä puuttuikin.

Kenties parhaiten taustanauhansa oikeutti Olli-Pekka Tennilä, jonka fragmentaarinen kieltä, olemista ja palaamista kerivä luenta sai parinsa minimalistisesta konemusiikista muistuttavasta pulputuksesta, joka varioi mukavan kuivakkaa, yksinkertaista rytmiä: ”O toistaa itseään / O niin kuin ontto”.

Katariina Vuorinen luki ilman taustoja, luottaen intonaatioon sekä äänensä sävyn ja voimakkuuden vaihteluun. Esitys aaltoili keimailevasta lähelle huutoa, siitä kuiskaavaan ja laulumaiseen. Teksteiltään Vuorinen oli illan esiintyjistä lyyrisin ja runsain.

Illan päätti hermostuneisuudessaan sympaattinen Susinukke Kosola, joka totesi taustamusiikin puuttuessa runojen katkosten olevan toisella tavalla vaivaannuttavia. Yhteiskunnallisesti soljuvien, iskulauseilla pilkutettujen tekstiensä jälkeen Kosola huvitti yleisöä pastissilla 90-luvun turkulaisesta baarirunoudesta.

Setin ja illan viimeinen runo oli keskustelupalstoja ”kanavoiva invokaatio”, cut-up -materiaalista koostuva hengästyttävä sikermä, joka tykitti suvaitsevaistoon kyllästyneiden kansanrivien ahdistusta.

Kaikkinensa ilta oli onnistunut niin yleisömäärän kuin erilaisia runouksia sekoittaneen tarjontansakin puolesta. Toivottavasti klubi on jatkossakin yhtä kiinnostava.

Uusimmat

Kulttuuri

Elokuva-arvio: Kriitikon sydäntä särkee: jatko-osa ei yllä kulttielokuvaksi nousseen Iron Skyn tasolle

"Että katsoja poistuu salista kosketettuna, sellainen naiivi unelma mulla on", sanoo Jarno Kuosa – hänen ohjaamansa Sydänmaa on kaupunginteatterin kevään päätuotanto

Taiteen ja tieteen tukija Keski-Suomen kulttuurirahasto tukee ensimmäistä kertaa pelialaa sekä taidetta hoitolaitoksiin – apurahoja jaetaan tänä vuonna 620 000 euroa

Suomalainen suursarja esittää ihmiskunnan kohtalonkysymyksiä – pääosissa Pohjoismaiden suurimpia tähtiä

Taidekeskus Salmela juhlii kesällä 30-vuotisuuttaan – mukana muun muassa Rafael Wardi, Samuli Alonen ja Juhani Saksa

Jyrockin esiintyjistä yli puolet naisia – indiemusiikin festivaalia vietetään Ilokivessä

Suru ja taikuus pokkasivat Suomen Nuorisokirjailijoiden palkinnot

Teatteriarvio: Jyväskylän Nykyteatteriyhdistyksen robottinäytelmän nostattamat ajatukset ovat polttavia ja perustavanlaatuisia, eikä niitä voi kytkeä pois päältä

Jyväskylän kaupunginteatteri esittelee kevätkauttaan yleisötapahtumassa tiistaina

Jaakko Kuusisto sävelsi Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-voittaja-romaanista oopperan

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.