Arvio: Seikkailun melskettä Harjulla

Jyväskylän Kansannäyttämö taikoi palan historiaa käden ulottuville.

Saaren kätköissä

Teatteriaktiivi Sami Valkonen kertoo tervetulotoivotuksen yhteydessä faktatietoja Kansannäyttämön 60-vuotiselta taipaleelta. Harjun kesäteatteri on itselleni tuttu 1970-luvulta.

Sekä miljöö että esitykset ovat olleet mieleen, erityisesti historialliset tarinat. Sellaisen äärellä ollaan tänäänkin.

R.L. Stevensonin Aarresaari on saanut nuorelta tekijäjoukolta commedia dell`arte -toteutuksen. Ohjaaja Juuso-Matias Maijanen on työstänyt ryhmänsä kera naamioteatterin ja miekkailun tekniikoita. Viisi tarinan kertojaa sukkuloi roolista toiseen; luodaan illuusio isosta joukosta matkalla aarteen etsintään. Jossakin vaiheessa on vaikea hahmottaa kuka on hyvis ja kuka pahis.

Kertojat onneksi auttavat vuorollaan pysymään kiinni tapahtumien kulussa. Näyttelijät ottavat kaiken aikaa kontaktia yleisöön vetäen katsojat seikkailun imuun. Suurellinen elekieli ja puhetyyli saa naamiot elämään. Hauskat ja jännittävät yksityiskohdat vuorottelevat. A cappella -numerot ovat tarttuvia: ”Huhhahhei ja matkalla oon” – ja ollaan kuin samaa kuoroa.

Harjulla ei tarvita mikrofoneja. Replikoinnit ovat selkeitä, kuuluvia ja vivahteikkaita. Marianne Heinineva on ilmaisuvoimaisin, naamion kanssa ja ilman. Hänen mukanaan koko muu joukkue, Katariina Olkkonen, Sari Jussila, Miili Korhonen sekä hurmaava, vasta yhdeksänvuotias Simo Jussila, innostuu ja vahvistuu kaiken aikaa esityksen edetessä.

Anniina Saaren aidossa 1600-luvun puvustuksessa näkyvät säätyerotkin asujen väreissä ja leikkauksissa. Puvustusassistenttina on toiminut Iida Korpela, puvustajina Anni Lahti ja Hanna Karvonen. Liekö hienot ja ilmeikkäät naamiot saman ryhmän käsialaa?

Aikaan sijoittuva lavastusrakennelma kuvastaa milloin vanhaa majataloa, milloin laivaa, vettä tai saaren rantaa. Katsojan mielikuvitusta ruokitaan monin tavoin. Kulkureittien vaihtuessa tila saa uuden merkityksen. Lavastustyöryhmä (Waldemar Suurkari, Petra Luukkainen, Matias Riekkola, Eeva Hirvinen) apukäsineen on osaava porukka. Graafikko Pekka Kontiolle kiitos hienosta, tarinaa tukevasta käsiohjelmasta.

Iso joukko lahjakkaita teatterintekijöitä on taikonut palan historiaa käden ulottuville. Ennen finaalia soi sopivasti Harjun fanfaari, joka sai myös roolin. Sekä näyttelijöille että katsojille tuli ”kunniallinen olo”. Sää suosi, tyytyväinen yleisö hykerteli. Lähtekääpä kipin kapin kätköille!