Arvio: Toimii kuin seurapeli

Järvilinnan kesänäyttelyssä eri taiteilijat ovat vuorovaikutuksessa paitsi yleisön, niin myös toistensa kanssa.

Järvilinnan kesänäyttely

Yhteys2

Näyttely 21.8.2016 saakka

Laukaan Järvilinnassa on työhuone niin usealla taiteilijalla ja taidekäsityöläisellä, että siinähän olisi jo riittävä ryhmä kesänäyttelyn koostumukseksi. Uutta riittää joka kesä! Jos taas on tunnollisesti vieraillut Järvilinnassa muinakin vuodenaikoina ja seurannut paikan omia taiteilijoita esitteleviä näyttelyitä tai piipahtanut heidän studioissaan avoimien ovien päivinä, kesän katselmus saattaisi tuntua kuin jo koetun kertaukselta. Nämähän on jo nähty!

Järvilinnan taiteilijat ovat halunneet rajata jälkimmäisen tunteen pois ja kutsuneet rinnalleen joukon ”kesävieraita” eri puolilta Suomea. Näyttelyssä esiintyy yhdeksän talon omaa ja 11 heidän kutsumaansa taiteilijaa. Näyttelyn nimen Yhteys² voi tulkita niinkin, ettei tarkoituksena ole ollut vain yleisön mahdollisten turhautumien karsiminen, vaan motiivi on myös henkilökohtainen.

Näyttelyn tekeminen on nimittäin aivan oivallinen myös taiteilijoiden välisen vuorovaikutuksen aktivoimisessa. Yhteys toiseen on parhaimmillaan jopa oppimistilanne. Onhan sitten muina vuodenaikoina kyllin aikaa sulatella dialogin vaikutuksia.

Kolmas tärkeä vuorovaikutuksen osapuoli on paikalle saapuva katsoja ja siitä syntyykin kiperä tilanne. Aika pian nimittäin huomaa, ettei halua olla vain taiteilijoiden jo syntyneen dialogin tarkkailija, vaan haluaa aivan kuin mennä heidän väliinsä. Niinpä teoksia kiertäessä haluaa yhä tarkemmin olla selvillä, kuka on kutsuja ja kenet hän on kutsunut mukaan. Kun näkee ulkona Auli Halttusen puulle maalaaman Kukkaisportin, on tärkeää tietää, että hänen vierastaiteilijansa on Aino Kajaniemi, jolla on sisätilassa tekstiilitaidetta pienen yksityisnäyttelyn verran.

On tärkeää tietää, että Järvilinnan taiteilija Kristiina Lempiäinen-Trzaska on kutsunut kaksi Trzaskaa lisää vaikkapa vain tiedostaakseen, että äidin ja tyttärien toivoisi jatkossa esiintyvän yhdessä aivan omalla näyttelyllään. On hyvä ”tarkistaa”, kuinka pronssivalu on onnistunut taidevalaja Erkki Liukkosen oppilailta Sirpa Kemppaiselta ja Joel Rahkoselta. Kukahan kutsuikaan Matti Reivin, jonka kaksi teosta ovat näyttelyn helmiä. Kannattaa käydä paikalla ja antautua dialogipeliin.

Yleensä keskitytään ulkotiloihin suunnatun taiteen kohdalla pelkästään julkisen tilan taiteeseen tai sitten hetkelliseksi tarkoitettuun ympäristötaiteeseen. Järvilinnan kesänäyttely sytyttää johtopäätöksen, että siinä välissähän on vielä merkittävä ulkoveistosten joukko, jonka paikkaa ei ole oikein määritelty. Nyt, kun puutarhojen hoito on kehittynyt yhä kunnianhimoisemmaksi, voisi taideteos olla seuraava kehitysaskel sen estetiikassa.

Sirpa Kemppaisen katiskaverkosta tekemät ja Mirja Aution säleverhon muovista koostetut veistokset tai seppä Maija Rantasalon taonnat ja Joel Rahkosen pronssiset eläimet suorastaan unelmoivat paikasta kotien pihoilla. Ehkäpä Tapani Kurttilan ikuiseksi tarkoitettuun pronssiin valama Ilvespesue on matkalla juuri sinun puutarhaasi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.