Arvio: Upea alku

Mira Luoti löytää oman äänensä heti ensimmäisellä soololevyllään Arto Tuunelan avustuksella.

Mira Luoti

Tunnelivisio

Sony

Arvio: 4/5

ira Luodin Tunnelivisio-soolodebyytin kymmenestä laulusta viisi on julkaistu viimeisen puolen vuoden aikana singleinä. Niistä yksikään ei tehnyt sen kummempaa vaikutusta, kuulostaen vain tasavarman ammattimaiselta ja tummasävyiseltä poprockilta, unohtuen parin kuuntelun jälkeen.

Hittejä näytebiiseistä ei tullut, vaikka niistä tarttumapintaa löytyikin. Nyt laulut on aseteltu oikeaan järjestykseen levylle aiemmin kuulemattomien kumppaniensa kanssa ja jotain ihmeellistä tapahtuu. Osana kokonaisuutta biisit kuulostavat paljon paremmilta.

Luodin synkkään maailmaan täytyy sukeltaa syvälle ja siihen ei muutaman minuutin mittainen singlebiisi ei riitä. Albumimitassa, kymmenestä laulusta koostuvana kokonaisuutena Pariisin kevään Arto Tuunelan kanssa tehdyt biisit ovat erinomaisia.

PMMP-parivaljakosta Paula Vesala ehti julkaista oman Vesala-soolonsa jo alkukesästä. Se oli toimiva pop-levy vailla omaperäistä visiota. Albumi onkin jäänyt alkuinnostuksen jälkeen hyllyyn lojumaan.

Luodin levy sitä vastoin on ehdottomasti laulajansa näköinen ja kuuloinen teos. Luoti laulaa hänelle itselleen tärkeistä aiheista ja merkityksellisistä asioista. Teksteissä mieli järkkyy ja ihmissuhteet ovat sekaisin.

Tunnelivision biiseissä kuuluu vaikutteita 80- ja 90-luvuilta, tummanpuhuvia syntikoita ja kitaroita ja vähän postpunkia. Helpoiten se istuu moderni suomalainen kitararock -kategoriaan, unohtaen onneksi tämän päivän konesoundit.

Tuunelan lyömätön pop-vainu yhdessä hänen ja Luodin massiivisten sovitusten kanssa luovat mukavan ristiriitaisen tunnelman tekstien tarjoaman arjen raakuuden kanssa. Vaikka laulujen aiheet läheltä liippaavatkin, perinteiseksi suomirock-ruikutukseksi biisit eivät taivu. PMMP:ssä punkimpi meno yhdistyi yleensä Luotiin. Tunnelivisiokin kulkee keskitempoa reippaammalla kompilla, mutta punkin sijaan biiseissä kuuluu hieman vaikutteita goottirockista.

Itsestäänselvyytenä mainittakoon Tuunelan säveltämien ja sanoittamien laulujen tuovan muutamaan otteeseen mieleen Pariisin kevään, mutta Tunnelivisio on silti ehdottomasti Luodin levy, hieno alku soolouralle.

Albumia on vähän harmillisesti pakko arvottaa suhteessa Luodin aiempiin tekemisiin. Paikoitellen loistavaa Tunnelivisiota voisi ilman PMMP-painolastia, tuntemattoman tekijän debyyttinä, kutsua täysosumaksi.