Avoimia teoksia avarassa tilassa

NUORET TAITEILIJAT WANHASSA WOIMALASSA

Naissaaren Wanhassa

Woimalassa 31.7.2008 asti

Maalaiskunnan 140-vuotisjuhlaa juhlitaan Wanhassa Woimalassa kuvataiteen voimin. Jarmo Laaksonen on kuratoinut 10:n nuorehkon tekijän yhteisnäyttelyn, jonka teemana on taiteilijoiden paikallisjuuret. Wanha Woimala on rakennuksena todellinen koru. Kuvataiteen kannalta on mahtavaa, että maalaiskunta on vuokrannut rakennuksen koko kesäksi näyttelykäyttöön.

Näyttelyn työt vaihtelevat tasoltaan paljon. Kokonaisuus on hienosti tasapainossa, sillä esillepanossa on otettu huomioon katsojan liikkuminen tilassa. Vaikuttavimmat teokset ovat naisten tekemiä maalauksia. Paula Myllymäen nimettömät pienimuotoiset työt ovat vilpittömyydessään painavia ihmisyyden kuvia. Kehon intiimit ja tunneperäiset puolet yhdistyvät ne piirtäneen käden kautta hauraaksi ihmisyyden kuvaksi. Haavoittuva keho tekee ihmiselämästä puolustamisen arvoisen. Koska työt ovat sentimentaaliseenkin paatosmaailmaan avautuvia, ne painivat lapsellisuuden ja pelkistetyn ilmaisun välimaastossa. Vielä asteen herkemmällä otteella Myllymäen työt karistaisivat viimeisenkin mutrun otsaltani.

Ihmisen olemus maalauksissa

Susanna Salaman maalaukset ovat nekin eloisia ihmisyyden kuvia. Ikääntynyttä alastonta naista kuvaava Renata II sekä lukevaa miestä esittävä teos ovat tarkkoja ja lämpimiä töitä. Salama on onnistunut vangitsemaan ihmisen olemuksen tarkasti maalaustensa yksityiskohtiin. Ihminen ei voi valita piirteitään tai estää niitä muuttumasta, mutta jokainen voi vaikuttaa siihen miten ruumistaan kantaa. Näissä henkilöissä on luonteikkuutta ja levollista luonnollisuutta. Salaman abstraktit työt eivät sen sijaan yllä samaan voimallisuuteen, ne ovat pysähtyneen julistemaisia. Vastavärikontrastit eivät ole riittävän voimakkaita saadakseen töitä sykkimään, ja tuntuu että vaikutelmien tekemisen sijaan Salaman kannattaisi olla työskentelyssään spontaanimpi, jopa harkitsemattomampi.

Iidu Tikkasen taidokas maalaaminen nousee niin ikään näyttelyssä esille. Maalauksista näkee viehtymyksen eri tekniikoihin. Töistä huokuva osittainen keskeneräisyyden tunne tuo niihin ilmavuutta, ikään kuin katsoja näkisi teoksissa lupauksen tulevasta. Värisävyt elävät samalla hienosti töiden aiheiden kanssa

Wanhan Woimalan näyttävin työ on Anssi Taulun Tähkä. Massiiviseen rautaiseen palloon on jäänyt kauniit valamisesta syntyneet päästövärit. Veistos on tehty pallon muotoon viisi- ja kuusikulmaisista kappaleista, kuten esikuvansa jalkapallo. Työ on sympaattinen, mutta siinä sekoittuvat hieman häiritsevästi leikillisyys jylhään juhlavuuteen. Pintakuvioiksi valetut kangaskudokset ja elektroniikan piirilevyt eivät myöskään näytä täysin tasapainoisilta. Woimalan avaraan tilaan veistos kuitenkin sopii mainiosti.

Nuoret taiteilijat Wanhassa Woimalassa -näyttelyssä onnistumiset ja pettymykset seuraavat toisiaan. Välilllä nämä tuntemukset leimahtavat jopa yhden työn äärellä. Taiteilijat ovat tehneet työnsä avoimesti, ja sen tuloksia on ilo katsoa.

ALEKSIS SALUSJÄRVI