Bagdadin kutsu - Yasmina Khadra

YASMINA KHADRA Bagdadin kutsu Suom. Lotta Toivanen. WSOY 2007, 234 s.

Algerialainen Yasmina Khadra eli Mohamed Moulessehoul on naisen salanimellä kirjoittava entinen ammattiupseeri. Parikymmentä teosta kirjoittaneen kirjailijan ensimmäinen suomeksi ilmestyvä romaani Bagdadin kutsu tarkastelee Irakin amerikkalaismiehitystä nuoren irakilaismiehen näkökulmasta. Se on samalla väkivallan ja pelon ilmapiirissä elävän nuoren miehen kasvukertomus ja herkän sivullisen ja tarkkailijan melkeinpä kohtalonomainen ajautuminen aikansa väkivaltaisten tapahtumien keskiöön.

Romaanin minäkertoja on kotoisin Kafr Karamista, pienestä kangastuksiin liukenevasta kylästä keskellä Irakin aavikkoa. Sota aiheuttaa syrjässäkin levottomuutta, joka konkretisoituu amerikkalaisten huolimattoman ohjusiskun osuessa paikalliseen hääjuhlaan.

Aseita etsivät sotilaat saapastelevat nukkuvaan kylään ja raastavat perheet ylös sängyistään. Kertojalle vanhan isänsä näkeminen lattialla puolialastomana on liikaa. Tiukkiin moraali- ja kunniasääntöihin perustuva ikivanha beduiinikulttuuri romahtaa pojan silmien edessä ja hiljainen, kunniallinen elämä kotikylässä vaihtuu päämäärättömäksi tyhjyydeksi.

Elämän jatkuminen vaatii suvun kunnian palauttamista. Isän häväistys muuttaa pelon epätoivoiseksi vihaksi. "Minä, joka en muistanut kantaneeni edes kaunaa ketään kohtaan, tunsin nyt olevani valmis puremaan, myös lohduttavaa kättä."

Kaiken menettänyt ihmispommi

Romaanin nimi saa tarinassa kaksi merkitystä. Näiden ristiriidasta löytyy kahtia jakautuneen maailman järjettömyyden ydin. "Bagdadin kutsu" on nimi, jonka kertojan ystävä on antanut säveltämälleen laululle. Laulu ja sen instrumentti, mittaamattoman arvokas, sukupolvet suvussa kulkenut luuttu, symboloivat arabeja sivistyskansana; runoilijoina, laulajina ja romantikkoina. Amerikkalaissotilaat polkaisevat soittimen rikki.

Bagdad on romahtamisen partaalla. Se on hulluksi tullut kaupunki, joka kutsuu tuhansia kertojan kaltaisia kiintopisteensä kadottaneita nuoria miehiä, jotka ovat menettäneet oman sielunsa ja valmistautuvat anastamaan muiden sieluja. Sotilaat, poliisit, vastarintamiehet, uskonsoturit tai katulapset, joilla ei ole enää mitään menetettävää - koko Bagdad osallistuu väkivaltaiseen sekasortoon. Kohteeksi joutuvat useimmiten siviilit. Koulubussin räjähdyksessä puun oksalle lentäneen lapsen mädäntynyt ruumis löydetään vasta päivien päästä.

Kaupungin kaduilla harhaileva nuorukainen on ihmispommi, joka vain odottaa virittäjäänsä. Ja sellainen löytyy aina, tällä kertaa tavoitteenaan kaikkien aikojen suurin terroristi-isku.

Teos on kiihkoilematon, hienovireinen ja surumielinen raportti tietämättömyydestä ja mielettömästä toisen ihmisen pelosta. Taustalla pysyttelevät amerikkalaissotilaat kohtelevat jokaista siviiliä terroristina. Vastaavasti irakilaiset näkevät länsimaisessa kulttuurissa vain ne uhkaavat ja kaoottiset puolet.

Khadra hakee ratkaisua varsinkin kahden korkeasti koulutetun humanistin hahmosta, professorin ja kirjailijan. Nämä miehet liikkuvat lännen ja idän rajapinnalla. Toinen heistä on menettänyt uskonsa siihen, että länsi koskaan oppisi arvostamaan tai ymmärtämään arabeja, toinen iloitsee jokaisesta pienestä väkivallattomasta voitosta, jokaisesta siemenestä, josta itää edes jonkin asteista kulttuurienvälistä ymmärrystä.

Bagdadin kutsu on hieno romaani, sanomassaan painava ja tyylissään kaunis. Siinä luodaan pitkä ja kiirehtimätön katse vaikeita ajatuksia herättäviin ongelmiin. Khadra ei ohjaile lukijan tulkintaa, siloittele särmiä tai siisti ristiriitaisuuksia. Tästä huolimatta hänen teoksensa uskaltaa olla myös kannanotto sekasortoiseen tilanteeseen, yritys avata edes pientä osaa umpisolmusta.

EEVA SAESMAA

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.