Berliinin muuri 13. elokuuta 1961 - 9. marraskuuta 1989 - Frederick Taylor

FREDERICK TAYLOR

Berliinin muuri 13. elokuuta 1961-
9. marraskuuta 1989
Suomentanut Matti Kinnunen.
WSOY 2008. 546 s.

Berliinin muurin eli itäsaksalaisittain "fasismin vastaisen suojavallin" järjettömän ja verisen historian ensimmäistä vuotta voi halutessaan tarkastella Suomen menneisyyden inttämisten taustaa vasten. On tutkijoita, joiden mielestä lokakuun 1961 noottikriisin todistaa kotimaiseksi tilaustyöksi sellainen seikka, että elokuussa kärjistynyt kylmän sodan kriisi oli loppuvuodesta jo hellittänyt.

Brittiläisen kirjailijan ja historioitsijan Frederick Taylorin monipuolinen, lähteiltään laaja, tarkka ja perusteltu kuvaus Berliinin jaon vuosista ei tue arveluita jännityksen laimenemisesta. Kun kaksijakoisen maailman suurvallat olivat viimein, ponnistelujen ja suurten uhrausten jälkeen, saaneet aikaiseksi riittävästi ydinaseita koko maailman tuhoamiseen, jousta jännitettiin koko ajan tiukemmalle aina lokakuun 1962 Kuuban kriisiin saakka.

Pienissä Neuvostoliiton aseiden kantaman sisäpuolella sijaitsevissa maissa tiedettiin, että miehitystilanteissa todellista apua lännestä ei ole odotettavissa. Mutta samalla oivallettiin Berliinin muurin rakentamisen perimmäinen syy: jonojen ja puutteen "suunnitelmatalous" oli hävinnyt kaksintaistelun dynaamisia kapitalistisia voimia vastaan.

Uhreja ja sittenkin jotain harkintaa

Kun Berliinin muuria vajaan kolmen vuosikymmenen kuluttua lyötiin kappaleiksi suuressa kansanjuhlassa marraskuussa 1989, kaatui samalla "kolmen valheen Saksa", valtiomuodostelma joka ei perustaltaan ollut saksalainen, ei demokratia eikä taatusti tasavalta. "Ylivoimainen sosialistinen maailmanjärjestys" menetti kaikkein kalleimman näyteikkunansa ja romahti pian kokonaan.

Vuosia myöhemmin ryhdyttiin laskemaan, montako ihmishenkeä Berliinin jako oli maksanut ja taluttamaan ampumakäskyjä jakaneita, enimmäkseen jo dementoituneita punaisia puoluebyrokraatteja oikeussaleihin.

Näyttää ilmeiseltä, ettei uhreja kaiken kaikkiaan ole kuin "vain" noin 120. Kylmän sodan kuumissa taisteluissa Aasiassa ja Afrikassa satojen tuhansien viattomien henki ei maksanut mitään.

Siinä mielessä Berliini oli kansainvälisen jännityksen ei sivunäyttämö, vaan molempien osapuolien harkittujen liikkeiden ja esitysten teatteri. Berliinistä voi sanoa alkaneen myös sen liennytyksen, joka johti Euroopan turvallisuuskokouksen järjestämiseen. Siitä ajan pisteestä ihmisoikeusajatusten toukat alkoivat kovertaa reikiä diktatuurien ytimiin.

Neuvostoliitto inhosi hippejä

Taylor kuvaa kiinnostavasti myös sitä kehitystä, jonka seurauksena Saksan nykyinen pääkaupunki Berliini on yhdeltä kantiltaan jonkinlainen koko Euroopan Greenwich Village. Berliinistä tuli nuorisoradikalismin hullun vuoden 1968 toinen suuri keskus.

Rudi Dutscke ja monet muutkin hippikumoukselliset olivat DDR:n pakolaisia. Sen kaltaisia vasemmistolaisia virallinen Neuvostoliitto inhosi ja pelkäsi suuresti.

Matti Kinnusen suomennos on sujuvaa asiakieltä ja ajan termitkin ovat hyvin hallinnassa.

JUHANA LEPOLUOTO