Betoni - Thomas Bernhard

THOMAS BERNHARD Betoni Suom. Olli Sarrivaara. Lurra Editions 2008, 143 s.

Itävaltalainen kirjailija Thomas Bernhard (1931-89) kuuluu Peter Handken ohella niihin radikaaleihin saksankielisiin kirjailijoihin, jotka ovat tuotannossaan kyseenalaistaneet lineaarisen kerronnan ja tavanomaisen realistisen ihmiskuvauksen.

Tämä on tarkoittanut muun muassa erilaista suhdetta historiaan, menneisyyteen, nykyhetkeen ja erityisesti inhimilliseen kokemukseen kuin esimerkiksi mitä Günter Grassin tuotanto edustaa. Mitään jälkiviisautta, historian ja elämän kaikenkattavaa selitystä tai opetusta nämä kirjailijat eivät tunnusta.

Bernhardin pienoisromaanin päähenkilö Rudolf on yksinäinen musiikkitieteilijä, jonka pitäisi tehdä tutkielma Mendelssohnin sävellyksistä. Siitä ei kuitenkaan tule mitään, ja Rudolfilla on asialle keppihevonen. Hänellä on liian dominoiva sisko, jota hän vihaa ja rakastaa, mutta josta hän on "heikompana" riippuvainen.

Asetelma on samankaltainen kuin filosofi Nietzschellä ja hänen kuululla sisarellaan.

Yksi kokemus saattaa muuttaa kuitenkin kaiken. Eräällä matkallaan Rudolf havahtuu ja murtautuu ulos oman minuutensa betonibunkkerista ja kohtaa maailmassa olevan kärsimyksen.

Bernhard, niinkuin Handke toisaalla, ovat eräänlaisia fenomenologisen kirjallisuuskäsityksen toteuttajia. He tutkivat teksteissään ihmisen sisäisen kokemuksen merkityksiä, kielen mahdollisuuksia ja ulottuvuuksia kuvata kokemuksen hetkellistä "sisäavaruutta" - toisin sanoen ihmisen kokeman hetken monikerroksellisuutta, toistuvuutta tai ainutlaatuisuutta. Mitä kaikki merkitsee, mitä se on, mitä se sisältää, mihin se johtaa?

Hetkemme vain varisevat sormiemme välistä. Täyttymystä ja epätoivoa, suunnitelmia, pettymyksiä, odotuksia, pakkomielteitä - kaikki kuitenkin hetkiin vangittuja ja "vajaita" tai kuviteltuja asioita.

HANNU WAARALA

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.