Bill Clegg - Nuoren addiktin omakuva

BILL CLEGG

Nuoren addiktin omakuva

Suom. Tero Valkonen. Siltala 2010. 247 s.

Bill Cleggin Nuoren addiktin omakuva on karmiva sukellus päihdehelvettiin. Kirja on nelikymppisen Cleggin omaelämäkertaa ja sen hurjimmat vaiheet ovat aivan lähimenneisyyttä, 2000-lukua.

Clegg toimi kirjallisuusagenttina ennen täydellistä putoamistaan ja on palannut alalle. Tämä teos on hänen esikoiskirjansa. Clegg on taitava kertoja, ja hurja tarina lentää ja syöksyy. Henkilönä hän liittyy traagiseen ja usein kulttihohdetta omaavaan joukkoon ihmisiä, joita yhdistää luovuus, herkkyys ja päihteet.

Esimerkiksi Leaving Las Vegas -mies John O'Brien kirjoitti rypemisestään huiman romaanin ja kun siitä tehty huima leffa valmistui, hän oli jo edesmennyt.

Nuoren addiktin omakuva jakaantuu vuorolukumenetelmällä kahdeksi tarinaksi. Toinen virtauttaa Cleggin elämää varhaisesta lapsuudesta nykyaikoihin. Tuossa maailmassa on aika tavallinen keskiluokkainen perhe ja sen pieni poika, jolla on taipumusta neuroottisuuteen. Isästä tulee vaikutelma ankarana, kriittisenä ja tahallaan kiusaavana.

Joka toisessa luvussa huuhaillaan crackin, vodkan, hotellihuoneiden ja alati vaihtuvan seksiseuran pyörteessä. Juomisen Clegg aloitti 12-vuotiaana, huumeiden satunnaisen käytön viidentoista iässä.

Kirja kuvaa yksityiskohtaisesti kiihkoa, jonka vallassa crack-narkkari toimii. Huume vaikuttaa nopeasti, räjähtävästi ja vain hetken. Huumesavua on imettävä lisää lasipiipusta vähintään parinkymmenen minuutin välein ja pahimmillaan päiväkausia, viikkokausia yhteen putkeen.

Mitä enemmän Cleggiä painoivat mietteet toisesta, normaalista maailmasta, sitä kiivaammin oli unohdusta saatava. Syömättä, nukkumatta. Uskomattoman hyvällä perusterveydellä siunattu Clegg pystyi sinnittelemään aika pitkään kummassakin maailmassaan. Rahaakin oli pitkään, kunnes loppui. Jossain vaiheessa ihminen pääsee pohjalle, kun sinne yhä kiivaammin tähtää.

Cleggin kirjasta käy selväksi, että huumesavun seassa köhimisessä ei ole mitään hyvää. Luurankomaisen laiha Bill kaatui lopulta kotinsa ovella paljon kestäneen miesystävänsä käsivarsille. Se oli elämään paluu ja hoitoon suostuminen.

Tarina huipentuu infernaaliseen kujanjuoksuun, jossa päähenkilö yrittää itsemurhaa massiivisilla määrillä huumetta, viinaa ja unitabletteja. Sellaisestakin voi selvitä. Kammottava loppusessio antaa kirjalle mieleenpainuvan huipennuksen.

HELENA MIETTINEN

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.