Blake – Taste of Voodoo

Seitsemänteen albumiinsa ehtinyt Blake-yhtye on todellisuudessa yhden miehen projekti. Vaikka muusikot Aaro Seppovaaran ympärillä vaihtuvat, yhtye päivittää julkaisusta toiseen samaa mekaanisesti groovaavaa stonerkaavaa, jonka kivijalan muurasi jo Black Sabbath 1970-luvulla. Ozzyn ulosanti kuuluu uudella levyllä erityisesti kertosäkeiden melodioissa (ks. kohokohta Hell’s Ladder), muuten mennään usein paahtovaihde päällä. Little Lightin kaltaiset hiljaisemmat vedot ovat tärkeitä hengähdystaukoja, mutta tanakampi materiaali toimii paremmin.

Vaikka Blaken juuret ovat heavyrockin muinaisajoissa, yhtye suodattaa vaikutteet 90-lukuisesti efektoidun äänimaiseman läpi, jossa tarttuvat riffit putoilevat paikoilleen liki teollisella tarkkuudella. Jos Fear Factory ja Monster Magnet olisivat vuonna 1995 selvittäneet hetkeksi päänsä ja menneet yhdessä studioon, lopputulos olisi kenties ollut tämänkaltainen.

Blaken kaltaisia, julkaisusta toiseen luotettavia työjuhtia on pakko arvostaa. Lähes tunnin mittaisena albumi on armotta ylipitkä, mutta jotenkin sekin pukee tätä yhtyettä: he eivät soita musiikkia hemmotellakseen meitä. Haluaisin kuitenkin kuulla lyhyemmän Blake-albumin pidemmillä biiseillä varustettuna. Yhtyeen riffien psykedeelinen potentiaali vaatisi runsaampaa toistoa ja junnausta.