CMX – Kolmikärjen veljeskunta

Svart Records jatkaa todellisten kulttuuritekojensa sarjaa. Pikkulafka puskee hurjalla tahdilla ulos uusintajulkaisuja klassikkoalbumeista vinyylimuodossa. Nyt on vuorossa mahtipontinen CMX-laatikko, josta löytyy bändin alkupään tuotantoa vinyyliversioina. Mukana on 1990-luvun alussa julkaistujen Kolmikärki-, ja Veljeskunta -albumien lisäksi myös 1990-luvun vaihteen molemminpuolin ilmestyneet Johannes Kastaja-, Raivo-, Tanssitauti- ja Musiikin ystävälliset kasvot -ep:t.

Järeän lootan mukana tulee myös 72-sivuinen kirja, josta löytyy A.W. Yrjänän ja bändin vanhojen taustavaikuttajien kiinnostavien muistelujen lisäksi läjäpäin vanhoja lehtiartikkeleita ja valokuvia.

Komea paketti ja sen sisältämä musiikki ovat tietysti julkaisun tärkeintä antia, mutta kulttuuriteon siitä tekee se, että vanhat CMX-levyt ovat nyt ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa saatavilla vinyylinä kohtuulliseen hintaan. Varsinkin keräilyharvinaisuuksiksi muodostuneista kahdesta ensimmäisestä pitkäsoitoista on hyväkuntoisina saanut maksaa melkeinpä saman verran kuin mitä tämä kokoelma kustantaa.

Intohimoisimpien CMX-fanien hyllyistä levyt varmasti jo löytyvät cd-muodossa. Alkuperäiset cd-painokset näistä ovat tunnetusti kuuntelukelvottomia surkean masterointinsa ansiosta. Myöhemmin julkaistut niin sanotut gold-versiot kuulostavat jo paljon paremmilta, mutta vinyylikiekoilla äänimaailma pääsee todella oikeuksiinsa. Niin hyvässä kuin pahassa.

Näiden levyjen tekoon ei juuri rahaa tai studioaikaa ole tuhlattu. Vinyyliltä kuunneltuna soundi on kaikessa karuudessaan juuri sellainen mihin bändi tuon aikaisilla resursseillaan pystyi. Bändin ulosanti ehti kehittyä varsin pitkälle jo muutaman vuoden aikana. Johannes Kastajan suoraviivainen punk-huuto on kaukana Veljeskunnan kunnianhimoisemmasta ilmaisusta. Moni punk-kohkaamiseen ihastunut oli varmaan jo bändin toisen pitkäsoiton ilmestyessä sitä mieltä, että orkesteri on myynyt itsensä. Hardcorea löytyy kaikilta tämän julkaisun levyiltä, mutta Veljeskunnalla on jo jonkin verran samoja aineksia kuin bändin myöhemmillä tuotoksilla. Yrjänä on moneen otteeseen ihmetellyt heihin alkuaikoina liitettyä etno-punk-määrettä, mutta pitkästä aikaa näitä levyjä kuunnellessa termin käyttö tuntuu oikeutetulta.

Kokonaisuuksina kaikki pitkäsoitot ja ep:t ovat epätasaisia. Parhaiten alusta loppuun kantavat Tanssitauti, Kolmikärki ja Veljeskunta. Muu materiaali toimii lähinnä kiinnostavana ajankuvana. Musiikkinsa puolesta laatikko on kolmen tähden arvoinen, mutta fyysisenä esineenä se saa neljä tähteä. Varoituksen sanana vielä todettakoon, että jos CMX jostain kumman syystä on tuntematon orkesteri, niin näistä levyistä bändin tuotantoon tutustumista ei ehkä kannata aloittaa. Boksin kohderyhmä on intohimoisimmat fanit.