Carita Forsgren - Auringonkehrä

CARITA FORSGREN
Auringonkehrä
Otava 2010, 508 s.
Carita Forsgrenin (s. 1968) toinen romaani Auringon kehrä on historiallinen seikkailukertomus, joka vetoaa varmasti monenikäisiin lukijoihin.

Päähenkilön vaaroja kaihtamaton matka esihistoriallisen pohjoisen kansan parista kaukaiseen korkeakulttuuriin on kirjoitettu kiehtovan viihdyttävästi. Kerronnan lomasta kuultaa silti syvempiäkin pohdintoja ihmiselämän ristiriidoista, toisinaan opettavaiseen sävyyn.

Historialliset faktat ovat alisteisia juonelle, eivätkä niinkään ajankohdan tapahtumien ja mentaliteetin naturalistista havainnointia. Tunnetun ja tutkitun faktatiedon lisäksi tarina saa potkua myös vähemmän tunnetuista etnografisista yksityiskohdista sekä eritoten mielikuvituksen elävoittämistä tilanteista ja juonikuvioista.

Faarao Akhenaten (tarinassa Akhanjatin) ja tämän puolison, kauneudestaan kuulun Nefertitin katoamisiin ja kuolemiin liittyvä salaperäisyys vaikuttaa lukiessa olennaisena taustatekstinä kirjan fiktiivisessä tarinassa.

Tarinan kuvaamana aikana 1300-luvun puolivälissä ennen ajanlaskun alkua Kemet, nykyinen Egypti, oli uuden aikakauden kynnyksellä faarao Akhenaten vanhaa uskontoa vastustavan vaikutuksen myötä. Tarinan miljöö ja aika ovat siten osin samat kuin Mika Waltarin Sinuhessa, mutta näkövinkkeli on toinen.

Kulttuurinen murrosvaihe on romaanissa kehys odysseijalle, jonka aikana Päivänkehrä-tytöstä kasvaa monien hankaluuksien keskeltä selviytyvä rohkea ja neuvokas nainen. Päivänkehrä on tietäjien sukua ja vähitellen hänestä kehittyy näkijä, jonka taidoilla on kysyntää niin lähimpien ihmisten ongelmissa kuin poliittisten juonittelujenkin kentällä.

Kerronta, joka vuorottelee Päivänkehrän ja Akhanjatin näkökulmien välillä, toimii loistavasti ja tukee tematiikkaa. Naisodysseijan ohella tärkeäksi nousee naisen ja miehen välinen suhde, jossa vallan peruspilarit heittävät kuperkeikkaa. Rakkauteen, seksiin, vastuuseen ja vapauteen liittyvät kysymykset kuin myös perhesuhteet ja näiden toimintatapojen kytkös laajempiin yhteiskunnallisiin tilanteisiin rinnastuvat oman aikamme vastaaviin.

Tarina alkaa sekä Akhanjatin että Päivänkehrän osalta jo lapsuudesta. Yläluokkaisessa hallitsijasuvussa varttuneen pojan ja metsästäjäkansan tietäjäsuvusta tulleen tytön kasvukivuissa suru ja syyllisyys on käsiteltävä yhtä kaikki.

Kaikella ja kaikilla on menneisyys, joka ei aina päästä helpolla, mutta jonka kanssa olisi tultava sinuiksi.