Catherine Millet - Mustasukkaisuus

CATHERINE MILLET
Mustasukkaisuus
Suom. Pirjo Thorel. Siltala 2009. 213 s.
Muistelmateoksen Catherine M:n seksuaalielämä (2001) kirjoittaja taidekriitikko Catherine Millet on yliviritetyn itsekeskeinen myös kertoessaan mustasukkaisuudesta.

Millet tarjoaa kouluesimerkkiä psykoanalyyttiselle tulkinnalle, mutta on suhteessa analyysiin viileä - vaikka havainnoikin omaa seksuaalista käyttäytymistään ja siihen liittyviä fantasioita ja turhautumia. Mustasukkaisuus, mihin Millet kohdallaan viittaa, on ristiriita, koska sen yllykkeet suuntautuvat ulkopuolisiin tapahtumiin, joiden lähtökohta ja alkuunsaattaja on kuitenkin enemmän hän itse.

Hän käy läpi kolmen vuoden kriisin, kun hänen seksuaalinen vapaamielisyytensä törmää näennäisen etäiseen vastakohtaansa: omistavaan mustasukkaisuuteen. Vai törmääkö? - Kysymys ei näytä olevan epäjohdonmukaisuudesta.

Itseään ikään kuin vierestä ja ulkopuolelta kurkisteleva Millet tulee tuntemaan mustasukkaisuuden voiman seksuaalisen psyykensä, jos selvästi patoutumana, niin myös liikauttajana. Se luo näkyvää muotoa tiedostamattomalle energialle, jonka ilmentymistavat hämmentävät luultavasti vain siksi, että niistä harvemmin puhutaan.

Henkiseen masokismiin saakka kirjoittaja valjastaa mustasukkaisuuden seksuaalisiin fantasioihinsa. Kumppanin vakoilemisen rinnalla kiduttava ja haluttava samaistuminen tämän salattuun elämään tarjoaa minäkertojalle ahdistavaa kanavaa selviytymisprosessiin, josta kirjassa on kyse.

Kerronnasta välittyvä harkitsevuus ja havainnoimisen pikkutarkkuus tuntuu tavallaan hillitsevän sellaista eläytyvyyttä, joka voisi antaa tunteille liian suuren vallan ja samalla sammuttaa sen erittelevän älyn kiilan, jonka hehkussa Millet elämäänsä kuvaa.

Paikoin tällainen subjektiivisuus kiusaannuttaa ja uuvuttaa. Hyvin suomennetun kirjan piirteikäs terä ei silti katoa.