Charles Baudelaire - Pahan kukat

Suom. Antti Nylén. Sammakko 2011. 495 s.
Ranskalaisen runoilijaneron Charles Baudelairen (1821-1867) runoteos Pahan kukat ilmestyi ensi kerran täydellisessä asussaan vuonna 1861. Baudelairen teos merkitsi kuitenkin vasta myöhemmin vallankumouksellista käännettä, uutta ilmaisullista paradigmaa runouden ja kirjallisuuden historiassa.

Pahan kukat käänsi moraaliset asetelmat, hyveen ja paheen suhteet ylösalaisin. Se romautti kertaheitolla ylevän retoriikan todellisiin, inhimillisten halujen ja viettien lihallisiin asentoihin ja yhteyksiinsä.

Baudelaire toi runoudessaan ja esseistiikassaan tietoisuuteen uudella tavalla modernin urbaanin ihmisen ristiriitaisuuden; maailmallisen ja hengellisen yhteentörmäykset, yksilön kaipuun ja massan välisen taistelun jatkuvana kamppailuna.

Pahan kukat profetoi kaukonäköisesti sekä kielen että todellisuuden piileviä ristiriitoja, niin yksilöllisyyden kriisiä kuin massayhteiskunnan tulevaa, väkivaltaista historiaakin. Suomentaja Antti Nylénin tulkinnat Baudelairen runoudesta nostavat esille näitä uuden elämyksellisyyden moderneja, ristiriitaisia polkuja ja näköaloja.

Nylén jäljittää Baudelairen runouden välittämän tunteen sisäistä todenkaltaisuutta. Puhtaaseen mitallisuuteen perustuva suomennos sitoisi Baudelairen ilmaisun liiallisessa määrin romantillisiin mielikuviin, usein puhtaaseen virtuositeettiin sisällön kustannuksella. Nyt ilmennetään, profetoidaan modernin kokemuksen ristiriitoja, uusien elämänmuotojen ja tulevan ihmiskuvan syntyä.

Nylénin mukaan Baudelairen runouden jatkumo, teemojen ja variaatioiden synteesi, näyttäytyy parhaiten säe säkeeltä avautuvassa, jatkuvassa lukutavassa. Baudelairen runouden kokonaisvaltaisuus, tiheä kielen visionäärisyys ja kaikkien aistien kiinteä vuorovaikutus, on lukijan kohdattava tunteiden tasolla ristiriitana.

Nylénin uusien suomennosten ansiosta voi nähdä Pahan kukkien edeltävän postuumina julkaistun proosarunojen valikoiman, Pariisin ikävän allegorisia teemoja. Ylevän seurustelu banaalin ja alhaisena pidetyn kanssa tuottaa aivan uuden, dynaamisen suhteen kieleen runouden materiaalina.

Urbaanin elämän moderni maalari laittaa antiikin ja kristinuskon myytit uusiin yhteyksiinsä, perisynti joukkosielun puristuksessa synnyttää uudenlaista hengellistä kaipuuta ja kapinaa. Tähän maallistuneeseen näkyyn runous vastaa omalla aistillisella ja kumouksellisella tavallaan.

Köyhä prostituoitu

Baudelairen kohtalokkuus on raamatullista, vanhatestamentillista laatua, mutta aina kapinoitsijan näkökulmasta. Saatana häivähtää kauneuden varjossa ja on enkelien välttämätön vastapeluri.

Ihminen on kahden maailman kansalainen, ruumiin ja sielun ristiriidan olennoituma.

Baudelairen uskonnollisuus on hengen ristiriitaa, kaipuuta ruumiin ja hengen dialogin välillä. Baudelairen runouden sielu on usein feminiininen, maskuliinisen kaipuun kohde, köyhä prostituoitu, maailmallisten ja pyhien ristiriitojen läpitunkema.

Nyt julkaistu lyhentämätön suomennos sisältää ranskankielisen rinnakkaistekstin ja ja selitysosan. Tämä kaikki on enemmän kuin pelkkä kulttuuriteko sekä suomentajalta että kustantajalta.