Cheek: Alpha Omega

Alpha Omega

Uh! Cheekin levy on ulkona. Luvassa musaa nuorille ja hoikkavartaloisille klubien kiertäjille sekä salilla käyville muskelihemmoille ja -mimmeille. Suokaa siis anteeksi, jos tällainen vanha täti ei sellaisia säveliä oikein ymmärrä.

Lahtelaisen Jare Tiihosen suosiota voi tajuta, jos kuuntelee aiempien levyjen biisien tanssittavia rytmejä ja helposti hoilattavia kertosäkeitä. Kantavana voimana on kuitenkin aina ollut raspiäänisen räppärin itsekehu, joka on uudella levyllä viety ääripäähänsä. Kohauttamallahan huomiota ja mediasuosiota saa.

Kunpa musassa nyt vain olisi edes... jotain. Mutta kun ei ole. Lähes kaikissa kappaleissa saadaan ”mä olen paras, kuka muu muka” -sanailua. Alta kuultavaa itseironiaa on vaikea nähdä, koska kukaan ei jaksa kuunnella tylsää kehuskelua.

Räpille niin tyypillinen machoilu pursuaa ulos kappaleista Me ollaan ne ja Chekkonen. Luovuus jo kauas jäi, kun Cheek-tuote kohauttaa ja tahkoaa rahaa.

Thank God, että sinkku Sillat, jossa laulaa jyväskyläläinen nuori lupaus Ilta Fuchs on laadultaan eri luokkaa. Viimeisessä Valot sammuu -kappaleessa Cheek jo miettii, että onko tämä lopulta kaiken arvoista. Siksi kaksi tähteä.