Circle – Manner

Manner

Porissa vuonna 1991 perustettu Circle on suomalaisen kokeellisen rockmusiikin tärkeimpiä kokoonpanoja. Jussi Lehtisalon luotsaama yhtye on kerännyt kotimaassa vannoutuneen kuulijakunnan ja mainetta myös ulkomailla. Vuoden 2010 Roskilden keikan jälkeen ruotsalainen toimittaja Nils Hansson kirjoitti Dagens Nyheterissä Circlen olevan ”maailman paras bändi jokaisessa kategoriassa”.

Hanssonin kuvaus on osuva, sillä Circle todella sekoittaa musiikilliset genret ja kategoriat railakkaan ennakkoluulottomasti. Yhtyeen musiikissa soivat rinnan kahdeksankymmentälukulaiset tukkaheviriffit, fuusiojazzin pulputtava syke ja krautrockin koneentarkka jumitus. Circle tapa lähestyä eri genrejä ei ole tyylitietoista retroilua, vaan yritys ammentaa niissä piilevää energiaa ja iloa.

Manner ilmestyi alunperin viime vuonna yhdysvaltalaiselta Hydra Head -levy-yhtiöltä 1000 kappaleen vinyylipainoksena. Nyt Lehtisalon pyörittämä Ektro Records on uudelleenjulkaissut levyn cd-versiona suuremman yleisön saataville. Hyvä niin, sillä Manner lukeutuu tiheällä tahdilla julkaisevan Circlen tuotannossa merkittävien levyjen joukkoon.

Circlen säännöllisesti muotoaan muuttava kokoonpano on tällä hetkellä kuusihenkinen. Basisti Lehtisalo ja rumpali Tomi Leppänen pitävät huolen poljennon hypnoottisuudesta. Heidän varaansa rakentuu musiikin mukaansatempaavuus, mikä antaa muille soittajille tilaa irrotella vapaammin. Kolme kitaristia, Janne Westerlund, Pekka Jääskeläinen ja Julius Jääskeläinen, hyödyntävät sekä suoraviivaisia heviriffejä että rikotumpiakin kulkuja. Heidän soittonsa taipuu notkeasti massiivisesta stadionmeiningistä pienieleiseen tunnelmointiin. Koskettimista ja vokaaleista vastaava Mika Rättö käyttää ääntään draamallisin painoin.

Levyn avaa hitaasti kulkeva Lintu Joe, jonka pahaenteiseen tunnelmaan ujutetaan myös koomisia sävyjä. Sitä seuraa Blue King, valloittava rockrypistys.

Cover-versio Brian Enon Here Come The Warm Jets -kappaleesta on aurinkoisen riffin ympärille kudottu jumitus. New Fantasy notkahtaa sisäänpäin kääntyneestä jammailusta suurieleiseen mahtipontisuuteen.

Levyn toinen rockpala, Mustaa kultaa, huipentuu huikeaan kolmen kitaran soolotilutukseen. Lopuksi kuultava Potero johdattelee kuulijan jälleen kiehtovan ristiriitaisten tunteiden äärelle, kun sen itsepäisesti etenevä iloinen lallattelu saa taustalleen synkkätunnelmaisen kosketinsoundin ja vapaasti eteneviä pianoriffejä.

Manner edustaa Circlen tuotannossa eräänlaista synteesiä eri suuntiin tehdyistä kokeiluista ja tutkimusmatkoista.