Club For Five: Ennen tätä hetkeä

Club For Five

Ennen tätä hetkeä

Warner Music

Arvio: 4/5

Kaikki tietävät, että Club For Fiven tapaisten a cappella -yhtyeiden vahvuus on täysi luonnollisuus. Yhtään konetta tai akustista soitinta ei käytetä, kun pelkkä ihmisääni ja bodyperkussiot riittävät. Nämä instrumentit ovat käytännöllisiä: halpoja, ekologisia ja kevyitä kantaa!

Tosin kyseisen levyn yhdellä raidalla käytetyt puupöytä, lattia sekä puiden oksat lukeutuvat ulos soitinkategoriasta nipin napin. Pienenä syntinä vähän teknisiä efektejäkin on laitettu mukaan.

Samantapaisista lauluyhtyeistä esimerkiksi Rajattomaan verrattuna vuonna 2000 perustettu Club For Five luottaa kevyempään ilmaisuun ja popahtavampaan tyyliin, eikä lähde myöskään radikaalin teatraaliselle rock/dance-linjalle Forkin tavoin. Levy ei silti ole pelkkiä voissa ja suolassa silattuja poppareita. Teemana virtaa ajan muuttuva joki, joka tuo esiin niin pienten lasten mietteitä kuin sotiin lähtevien nuorukaisten äitien kohtaloitakin.

Aiemmin yhtye on kokeillut englannin kieltäkin ja tehnyt cover-kappaleita sekä kaksi joululevyä, mutta nyt lähes kaikki laulut ovat suomenkielistä uutta tuotantoa. Ainoa cover-biisi on Robinin kanssa levytetty, herkullisesti svengaava Onnellinen. Tähän hittiversioon todennäköisesti tykästyvät myös vanhemmat sukupolvet.

Takana ovat häärineet muun muassa pitkän linjan lauluntekijä Timo Kiiskinen, tuottaja Jyri Sariola sekä yhtyeen jäsenet itse. Albumi jättää tunteen hyvin suunnitellusta linjavasta kokonaisuudesta, joka kantaa loppuun saakka ja paranee kappale kappaleelta.

Suomalaisissa levyissä on ollut usein tapana sijoittaa parhaat raidat loppuun, kuten nytkin. Aurinkoista juhlatunnelmaa kuullaan bossanovaa viljelevässä Valvotaan-kappaleessa. Laulu on selvästi sukua virkeälle Keinupojalle, joka vie lapsuuden kultaisiin hetkiin. Jos haluat hymyn huulillesi, niin nämä kappaleet ovat kuin sinulle tehty.

Herkistelyyn taas Mun lahjani on täydellinen valinta ilman teennäisyyttä. Mirkka Paajasen teos Suru vie sinisiin tunnelmiin Tuukka Haapaniemen resonoivan bassoäänen myötä masentamatta kuitenkaan kuulijaansa liikaa.

Ennen tätä hetkeä sopii kuunneltavaksi eniten rankan työpäivän jälkeen, iltaan ystävien tai rakkaan kanssa ja myös fiilistelyyn vain yksin viinilasin kera tai ilman. On nautinnollista kuulla ammattimaista äänityötä ja hyviä sävellyksiä, harmonisessa hyvän olon musiikissa ei ole juuri mitään ärsyttävää, muttei tasapaksuakaan.

Itse aloittaisin kuuntelun viimeisestä raidasta: Tomi Aholaisen säveltämä ja Heikki Kerkelän sanoittama Lumineito sisältää totutusta poikkeavan jouluklassikon ainekset. Sointuvasti sovitettu kappale on vain törkeän hieno.