Club For Five & UMO: Mononen & Kärki – erilainen tangokonsertti

9.7.2015

Jyväskylän Kesän mahtavat telttakonsertit ovat löytäneet oman paikkansa ja kohdeyleisönsä. Myöskään Club For Fivella ja UMOlla ei ollut mitään vaikeutta vetää kampusalueen telttaa täyteen.

Väliaikapuheistakin kuuli, että 15-vuotiaalla lauluyhtyeellä on Jyväskylässä pitkän linjan faneja. Siellä muisteltiin edellisiä esiintymisiä ja sekä ihasteltiin että vähän oudoksuttiinkin UMOn osuutta.

Tosi on että a cappella -ryhmänä Club For Fiven taidot tulevat parhaiten esiin. Silloin ryhmä vastaa kaikesta, hallitsee kaikki soinnin nyanssit, ja ylipäätään tunnelman nostattaminen ja hallinnointi pysyy paremmin näpeissä.

Mutta UMOn kanssa tehdyn ”erilaisen tangokonsertin” ansiot löytyivätkin shown suuruudesta ja konsertin tavattomasta vaihtelevuudesta. Koko lauluensemble koko orkesterin kanssa oli itse asiassa poikkeus, sillä sovittajat olivat ideoineet ratokseen monenlaisia pienyhdistelmiä. Esimerkkinä yksi illan huippuhetkistä: tenorisaksofonisti Manuel Dunkel, baritoni Juha Viitala ja basso Tuukka Haapaniemi tekivät ihan kolmestaan maagisen tulkinnan Toivo Kärjen Hiljainen on kylätie -sävelmästä.

Club For Five on parhaimmillaan viihdyttäjänä, rentona ja hyväntuulisena. Ei niin, etteikö ryhmällä olisi taidollisia eväitä tehdä myös taiteellisesti kunnianhimoisempaa työtä, mutta kun ilonpito on ryhmälle näin luontevaa, siitä kannattaa pitää kiinni.

Tenori Jouni Kannisto on ryhmän estottomin irrottelija, mutta suosiossa vielä aavistuksen verran edelle menee Haapaniemi, joka on todellinen virtuoosi ”bändibassona”. Mies sai myös teltallisen nauramaan aina halutessaan, jo pelkästään käyttämällä osuvissa kohdissa epätodellisen matalaa matalinta rekisteriään. Ryhmän muut laulajat ovat työssään tasaisempia, taitavia mutteivät persoonaltaan tai äänimateriaaliltaan erityisen säihkyviä.

Erilainen tangokonsertti oli tittelinsä veroinen. Sovittajat olivat saaneet vapaat kädet, Kärjen ja Unto Monosen sävellykset saivat huimaa kyytiä. Uskaliain sekoitus syntyi, kun Monosen Yön hiljaisuudessa muovaantui paso doblen ja hevimusiikin risteytykseksi, mutta muutenkin ilta irtosi tangotelineistä hulvattomaan genresekamelskaan.

Ykkösbigbandimme UMO toimi koneistona maukkaasti, mutta tässä showssa sen soitinsolistit nousivat tavallista suurempaan rooliin juuri tuon oivaltavan pienryhmäilyn ansiosta. Dunkelin ohella pianisti Seppo Kantonen sekä saksofoneja ja klarinettia soittanut Jouni Järvelä karauttivat liki laulajien rinnalle illan tähdistöön.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.