Conn Iggulden – Valloittaja – Veljessota

Mongolien valloitukset ja Tshingis-kaani ovat historian siipien havinaa, joka on kantautunut jopa niiden korviin, jotka eivät menneistä pahemmin perusta. Heti perässä historiasta tunnettujen hahmojen galleriassa tulee Kublai-kaani, joka hallitsi nykyisen Kiinan aluetta 1200-luvun lopulla, jolloin venetsialaisen tutkimusmatkailija Marco Polonkin sanotaan vierailleen hänen hovissaan.

Aiemmin Julius Caesarin elämää dramatisoinut, brittiläinen kirjailija Conn Iggulden otti Valloittaja-saagan myötä Tshingiksen ja hänen jälkeläistensä vaiheet käsittelyyn. Kirjan jälkisanojen mukaan sarjan viimeisessä osassa Veljessota perehdytään mongolivaltakunnan perustajan pojanpoikien, Kublain, Hülegün, Möngken ja Güjukin taisteluun suurkaanin tittelistä.

Olen Valloittaja-sarjan aiemmissa arvioissa jorissut loputtomiin Igguldenin mainiosta otteesta historiallisten tapahtumien ja henkilöiden elävöittämisessä. Romaanien taustatyöhön on eittämättä uponnut aikaa. Yksityiskohtien määrä on huikea, mikä tekee luettavasta viihdyttävän ohella opettavan.

Se, mitä Iggulden ei sen sijaan hallitse, on elävän dialogin kirjoittaminen. Toki tämä voi osittain olla suomennoksenkin ongelma, mutta Veljessodan mongolit puhuvat ajoittain sanoilla, jotka sopisivat paremmin 2000-luvun toimistopalaveriin kuin kirpunsyömien ja lukutaidottomien sotaherrojen suuhun. Jokaisen henkilöhahmon puheenparsi on yhtä ytimekästä ja ilmeetöntä. Vaikka henkilöiden persoonat eroavat hyvinkin paljon toisistaan, ja tämä luettakoon Igguldenille ansioksi, ei sitä pysty heidän repliikeistään juurikaan erottamaan.

Igguldenin päätös lopettaa Valloittaja-saaga tähän on viisas. Sarja alkoi jo toistaa itseään, olkoonkin että on aina kutkuttavaa lukea sotahistorian suurista taktisista voitoista kuin myös katastrofeista.

Kenties seuraavaksi brittikronikoitsija voisi ottaa kohteekseen jonkun muun kuin massiivisia valloitussotia käyneen merkkihenkilön.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.