Craig Thompson – Habibi

Suom. Ida Takala. Like 2012.

Arabityttö Dodola on jo ennen teini-ikään ehtimistä myyty lapsivaimoksi, raiskattu ja siepattu orjaksi. Hän onnistuu pakenemaan ja pelastaa vielä kolmevuotiaan Zam-pojan kuolemalta. Mutta siitä heidän koettelemuksensa vasta alkavat.

Craig Thompsonin Habibi ei ole mitään kevyttä luettavaa, sillä päähenkilöt joutuvat jatkuvasti kohtaamaan epäoikeudenmukaista kohtelua, väkivaltaa ja yhteiskunnallista riistoa.

Seksuaalisuus ja siihen liittyvä vallankäyttö ovat Habibin keskeisiä teemoja. Yksi myy ruumistaan saadakseen ruokaa, toinen kokee heräävän seksuaalisuuden niin ahdistavana, että antaa kastroida itsensä.

Toisaalta Thompson ei ole jäänyt makaamaan synkistelyn juoksuhautoihin, vaan Habibin johtoajatuksena on sittenkin jonkinlainen toivo.

Päähänpotkitut ihmiset voivat pitää kiinni itsekunnioituksestaan. Kurtisaanin ja eunukin välinen rakkaus on mahdollista. Koko pitkän tarinan viimeinen sana on rakkaus, arabialaisilla aakkosilla kirjoitettuna.

Thompson kuljettaa tarinassaan limittäin useita aikatasoja. Samalla kun seuraamme aikuisen Dodolan vaiheita julman sulttaanin jalkavaimona, Thompson kuorii kerros kerrokselta esiin Dodolan ja Zamin lapsuutta.

Kolmantena tasona ovat lukuisat Dodolan Zamille kertomat tarinat. Monet niistä ovat meillekin Vanhasta Testamentista tuttuja, mutta nyt niistä tarjoillaan hieman poikkeavat, islamilaisen perinteen mukaiset versiot – tervetullut muistutus kahden suuren uskonnon yhteisistä juurista.

Thompsonin suuri oivallus on tarinan vähittäinen kehittyminen matkan varrella. Alkupuolellaan Habibi vaikuttaa eksoottiselta seikkailukertomukselta, mutta tarinan edetessä mukaan tulee voimakkaan yhteiskunnallinen sävy.

Alkupuoli voisi muutamia yksityiskohtia lukuunottamatta tapahtua jossain myyttisessä menneisyydessä, loppupuoli sijoittuu selvästi ekokatastrofien ja raa’an kapitalismin runtelemaan nykyhetkeen.

Thompson on innoittunut kuvaamansa maailman koristeellisuudesta: hän hyödyntää islamilaista ornamenttitaidetta ja arabiankielistä kalligrafiaa, ei ainoastaan kehystämään kuviaan, vaan olennaisina osina itse tarinaa.

On vaikea päästä täsmälleen jyvälle siitä, mitä Thompson ajaa takaa taikaneliöillään ja geometrisella symboliikallaan, mutta ainakin ne luovat mystisen tunnelman.

Yli 600 sivun mitassaan Habibi on monumentaalinen teos. Mikä vielä merkittävämpää, monumentaalisuus ei muutu puuduttavuudeksi, vaan tarina pitää otteessaan alusta loppuun.

Juha Mäkinen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.