Dalai-lama ja Jeffrey Hopkins - Myötätunto. Sisäinen rauha ja onnellisempi maailma.

Dalai-lama ja Jeffrey Hopkins

Myötätunto. Sisäinen rauha ja onnellisempi maailma.

Suom. Nina Valtavirta. Basam Books 2011, 152 s.
Intiassa maanpaossa elävä Tiibetin hengellinen johtaja Dalai-lama on julkaissut paljon kirjoja englanniksi. Suomeksi on saatu esimerkiksi Työn ilo (2005) ja Maailmankaikkeus atomissa (2006). Nyt Dalai-laman Suomen-vierailun tuntumassa julkaistiin hänen tulkkinaan kymmenen vuotta toimineen Virginian yliopiston emeritusprofessori Jeffrey Hopkinsin toimittama teos Dalai-laman ajatuksista ja mentaalisista harjoituksista.

Nykyinen, järjestyksessä neljästoista Dalai-lama, omalta nimeltään Tenzin Gyatso, syntyi 1935. Pikku poikana hänet niin sanotusti tunnistettiin edesmenneen, kolmannentoista Dalai-laman inkarnaatioksi.

Hän on täyttänyt tiibetinbuddhalaisen hengellisen johtajan tehtävän verrattomalla tavalla. Hän on toiminut aktiivisesti maailmanrauhan hyväksi kuin myös uskontojen ja tieteiden välisen vuorovaikutuksen lisääntymiseksi. Hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1989.

Haitalliset tunteet

Dalai-laman suuri teema on onnellisuus, ihmisten henkinen hyvinvointi. Yhdysvalloissa on saatu mielenkiintoisia neurotieteellisiä tuloksia Dalai-laman ja muiden tiibetinbuddhalaisten munkkien kanssa. Meditatiiviset hengelliset harjoitukset näkyvät aivokemiassa. Äskettäin saatiin samanlaisia tuloksia kristillisen rukouselämän harjoittamisesta.

Henkinen hyvinvointi tarkoittaa mielenrauhaa. Sisäinen heijastuu ulkoiseen.

Mieleltään tyyni ja maltillinen tuskin riehaantuu aggressiiviseksi toisia kohtaan. Vihamielinen käyttäytyminen seuraa vihamielisyydestä.

Itsekkyys, kateus ja viha ovat kokijansa ajatuksissa. Dalai-lama kutsuu näitä kokemuksia haitallisiksi tunteiksi. Haitalliset tunteet aiheuttavat haitallisia tekoja, toisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Poisoppiminen

Dalai-laman mukaan ihmisiä vaivaa jatkuva takertuminen. On hirveän vaikea irrottautua asioista tai ihmisistä, joita haluaa tai vihaa. Paisutellaan jonkin toisen merkitystä itselle sen sijaan, että päästettäisiin irti.

Halu ja viha kumpuavat tyytymättömyydestä. Täyttymystä ei tule, koska tyytymätön keksii aina jotain uutta haluttavaa tai vihattavaa.

Dalai-lama osoittaa monin esimerkein, että halu, kateus tai viha eivät ole kiinni ihmisen mielessä. Ne eivät ole ainetta. Ne voivat toki pitää mieltä vallassaan, mutta yhtälailla ne voi kukistaa pois riehumasta. Tässä tarvitaan henkisiä harjoituksia. Tämä tapahtuu elämänasenteita kartoittamalla ja aktiivisella kielteisyyden poisoppimisella. Sellainen ei tapahdu hetkessä, vaan vaatii elämänikäisen sitoutumisen myönteisyyteen.

Mieli itsessään on vapaa ja valoisa tila. Ihminen ajattelee mielensä käsitteelliset sisällöt ja ne puolestaan aiheuttavat emotionaalisia reaktioita eli tunnetiloja.

Näin Dalai-lama on länsimaisen kognitiivisen psykologian linjoilla. Jo antiikin kreikkalaiset tiesivät tämän: pointti ei ole tapahtumassa vaan sen tulkinnassa.

Rakas vihollinen

Ei ole helppoa rakastaa vihollista. Ei se tunnu mahdolliselta. Se ei tunnu myöskään järkevältä.

Tiibetiläiset ovat saaneet tässä suuren haasteen Kiinan takia. Dalai-lama toteaa, että reagoimalla vihaan vihalla seurauksena on katastrofi, sota isommassa tai pienemmässä mittakaavassa.

Myötätunto tarkoittaa sen oivaltamista, että pohjimmiltaan kaikkia eläviä olentoja koskevat samat asiat. Syntymän ja kuoleman välissä jokainen toivoo itselleen onnellisuuden lisääntymistä ja kärsimyksen vähenemistä. Tämä on luonnollista ja oikein, toteaa Dalai-lama. Samanlainen suhde onnellisuuteen ja kärsimykseen tekee meistä kaikista keskenämme yhdenvertaisia ja myös toisistamme riippuvaisia.

Dalai-laman käsitys ihmisten keskinäisestä riippuvuudesta on sama kuin Jeesuksella: "Kaikki mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te myös samoin heille". Tarkoitus ei ole, että heittäydytään kynnysmatoksi toisille. Ihmisyyteen kuuluu tarve ja oikeus itsekunnioitukseen.

Buddhalaisuuteen kuuluvat näkemykset ihmisen tekojen kerryttämästä karmasta ja karman vaikutuksesta ihmisen jälleensyntyessä joksikin toiseksi olennoksi.

Näkemyksen mukaan ihminen ei ole kristillisyydessä käsitetyllä tavalla autonominen ja ainutkertainen. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että ihminen toivoo elämässään onnellisuutta.

Teot vaikuttavat tekoihin, joten järkevä johtopäätös on, että ystävällisyys ja asiallisuus ruokkivat ystävällisyyttä ja asiallisuutta. Tämä on myötätunnon kehä ja Myötätunto-kirjan valoisa viesti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.