Diana Johnstone - Jugoslavia ja Nato, narrien ristiretki

DIANA JOHNSTONE Jugoslavia ja Nato, narrien ristiretki Suom. Lauri Itäkangas. Suomen Rauhanpuolustajat ja Like 2007, 351 s.

Kun seurasi entisen Jugoslavian alueella syntynyttä veristen sisällissotien sarjaa 1990-luvulla, ei voinut olla huomaamatta niitä epäjohdonmukaisuuksia, jotka leimasivat niin YK:n kuin sotilasliitto Natonkin toimia väkivallan rajoittamiseksi. Kuulun niihin, joiden mielestä Kosovon sotana tunnetun tapahtumasarjan, usein humanitäärisenä interventiona esitetyn pommituskauden venyminen lisäsi inhimillistä kärsimystä jo ennestään rasitetulla alueella.

Ikätoveri ja saman kaupungin poika Bill Clinton teki Naton joukkojen komentajasta, kenraali Wesley Clarkista, yksikätisen nyrkkeilijän kieltämällä maavoimien hyökkäyksen Kosovoon. Näin pakoretket, talojen tuhoamiset, ryöstöt ja murhat saivat jatkua turhan pitkään.

Odotin Vietnamin sodan vastustajan, Ranskassa asuvan amerikkalaissyntyisen tohtorin Diana Johnstonen terävää kritiikkiä Kosovon sodan tapahtumista, mutta sain luettavakseni jotain muuta: sodan laittomuutta perusteltiin valikoiduilla tosiasioilla tai oikeammin tulkinnoilla siitä, että koko sotaan ei ollut mitään todellista syytä. Sotasyyllisiä ovat EU:n vihreiden tiedottajanakin toimineen Johnstonen mukaan siis Yhdysvallat ja sen Nato-liittolaiset, ja niistä etenkin Saksa.

Johnstonen rakennelma on kattava ja looginen, joten ei tarvitse pitää ihmeenä, että myöhemmin erotettu ruotsalaisen Ordfront-lehden päätoimittaja Björn Eklund innostui Johnsonin kannanotoista vuonna 2003. Myöhemmin ainakin se Johnstonen moneen otteeseen viljelemä argumentti, että kansainväliseen sotarikostuomioistuimeen raahataan vain serbisyyllisiä, on kumoutunut. Leivättömän pöydän edessä on nähty kroaatteja ja albaanejakin.

Serbian uusi, kiltti historia

Siinä on perää, että Jugoslavian sodan aikaisia raiskauksia suurenneltiin lehdissä, mutta esimerkiksi Srebrenican massamurhaa ei voi tosiseikoin selittää Johnstonen tavoin Bosnian muslimien virittämäksi ovelaksi ansaksi, johon edelleenkin karkuteillä oleva kenraali Ratko Mladic astui. Edelleen: Johnstonen esittämän runsaan 2 000 uhrin luvun rinnalle voi liittää sen tosiseikan, että serbijoukkojen vangitsemista aseettomista muslimimiehistä katosi väestökirjanpidon tietojen mukaan yli 7 000. Suuri osa heistä teloitettiin häikäilemättä.Jostain syystä Johnstone yrittää vähätellä myös maailmankuulun hammaspatologin Helena Rannan ammattitaitoa.

Kun Johnstone on päättänyt nähdä juuri serbit sisällissotien kärsineenä ja suhteellisesti syyttömimpänä osapuolena, hän joutuu kokoamaan Serbian historiankin uudelleen. Serbejä on tämän selityksen mukaan ihan turhaan syytetty jo ensimmäisen maailmansodan ajoilta väkivallan lietsojiksi, eikä mitään sellaista asiaa kuin Jugoslavia ole oikeastaan ollut olemassakaan, ja Jugoslavian syntymiseen serbeillä ei ainakaan ole ollut osaa eikä arpaa.

Näin painetaan unholaan ne sanat, jotka sanoi Serbian tiedustelupalvelun komentaja Dragutin Dimitrejevic , arkkiherttua Frans Ferdinandin ja hänen puolisonsa murhaajat liikkeelle lähettänyt eversti ennen teloitustaan: "Eläköön Jugoslavia."

Eteläistä panslavismia

Ajatus eteläslaavien suuresta liitosta, Jugoslaviasta, on jo 1800-luvun loppupuolella syntynyt serbinationalistien valtioaate, joka on rotu- ja uskontoveljien panslavismin balkanilainen muunnos. Tätä seikkaa Johnstone ei tunnusta puolustaessaan serbejä ja edesmennyttä presidentti Slobodan Miloseviciä.

Srebrenican verilöyly ja monet muut julmuudet tapahtuivat siksi, että muu maailma reagoi sotarikoksiin hitaasti ja epäjohdonmukaisesti. Balkan oli noina vuosina varsinainen provokaatioiden kasvilava, ja arvelen Johnstonen olevan oikeassa, kun hän epäilee Sarajevon tuhatpäiväisen piirityksen aikana tapahtunutta siviilien teurastamista pienellä kauppatorilla muslimipuolen teoksi. Tuo tapahtumahan laukaisi Naton ilmaiskut, joiden seurauksena piiritys viimein päättyi.

Oma epäilykseni syntyi, kun tunnistin seinien sirpalejäljet omasta mielestäni lähes varmasti 82-millisen heittimen kranaatin jättämiksi. Sellaisella aseella ei olisi yltänyt serbien miehittämiltä vuorilta tuolle veritorille.

Johnstonen kirjasta jää lopulta sellainen vaikutelma, että kirjoittaja ei ole itse käynyt koko entisen Jugoslavian alueella sotien aikana tai niiden jälkeen. Jos hän olisi nähnyt Bosnian serbien systemaattisesti räjäyttämät kylät, hänen käsityksensä Balkanin panslavistien viattomuudesta olisi voinut muuttua.

Kirjan toisesta kustantajasta voi sanoa sen verran, että Suomen Rauhanpuolustajat ry ei ole tässä ensimmäistä kertaa panslavisteja tukemassa.

JUHANA LEPOLUOTO

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.