Divisadero – Michael Ondaatje

Michael Ondaatje Divisadero Suom. Juhani Lindholm. Otava 2008. 315 s.

Ihmisen identiteetti on muistoissa. Se voidaan koota monin tavoin yhä uudelleen "aivan kuten lasinsirpaleet kaleidoskoopissa ilmaantuvat aina uusina muotoina".

Michael Ondaatjen Divisadero-romaanissa kertojan muistot omasta lapsuudestaan ja kolmen kasvattisisaruksen kohtaloista lomittuvat toisiinsa samoin kuin teoksen kaksi erillistä tarinaa paljastavat ja peittävät toisiaan.

Ondaatjen Englantilaisessa potilaassa kohtalonomainen viritys oli vahva. Divisaderossa ihmisten kohtalot leikkautuvat yllättäen, kuolema on käsivarren päässä koko ajan. Kun kerronta Annan, Clairen ja Coopin tarinasta siirtyykin odottamatta uusiin henkilöihin ja toiseen tarinaan, lukijan menetys rinnastuu henkilöiden kokemaan.

Lähtenyt ei voi enää palata, mutta kaipaus jää. Tunteet on siirrettävä uuteen kohteeseen, ja uusi kohde onkin kenties vain sattumanvarainen korvike menetetylle.

Se, mikä puuttuu ja tuntuu pakenevan otteesta, voi olla kaikkein merkityksellisintä. Ondaatje tuntuu sanovan, että sama koskee niin elämää kuin tekstiäkin. "Ei kun jatka vain siitä eteenpäin. Jos ei tiedä jotain tärkeää, uppoutuu tarinaan paremmin", toteaa nuori Lucien kirjassa ja jatkaa kuunteluaan.

REIJA PALTTALA

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.