Django Unchained

Django Unchained

Quentin Tarantinon uusin teos, westernin perinteitä hämmentävästi sekoitteleva Django Unchained tarjoaa ohjaajalleen ominaiseen tapaan huumorin asteittain höystämän, pääosiltaan Yhdysvaltain eteläosiin sijoittuvan seikkailudraaman, joka muuntuu paikoin brutaaliksi kostojahdiksi.

Toteutus on jälleen jännitteinen ja siinä on viitteellistä suoraksi kertyvää iskuvoimaa. Ajallisesti teos sijoittuu vuoteen 1858, josta on vain kaksi vuotta sisällissodan alkamiseen. Elokuvan miljöö on syvätarkasti kuvattu orjuuden täyttämä maisema.

Jamie Foxx esittää Djangoa, kovia kokenutta mustaa orjaa, jota kuljetetaan pitkin Teksasia kahleissa kunnes hänen isäntänsä kohtaavat saksalaisen palkkionmetsästäjän tri King Schultzin (Christoph Waltz). Mies ostaa verisen välienselvittelyn jälkeen Djangon ja lupaa tälle vapauden jos Django lähtee mukaan kolmen Brittlen veljeksen jäljitykseen.

Django osoittautuu loistavaksi apulaiseksi ja taitavaksi asemieheksi, joka kertoo Schultzille olevansa naimisissa saksaa puhuvan, Brooomhildaksi nimetyn tummaihoisen naisen (Kerry Washington) kanssa.

Schultzin ja Djangon merkityksellinen toveruus löytyy keskellä väkivallan ja petosten hallitsemaa maisemaa. He päättävät pelastaa naisen, joka on orjana Candylandin plantaasilla. Siellä hallitsee ranskalaista kulttuuria ihaileva Calvin J. Candie (Leonardo DiCaprio).

Django Unchained on kovasti Tarantino-mausteinen ja sen myötä myös paljolti erilainen tulkinta Sergio Corbuccin ohjaamasta spagetti-westernistä Django vuodelta 1966. Tuolloin pääosassa nähtiin Franco Nero, joka vilahtaa pikaisesti myös tässä.

Vielä enemmän Tarantinon tulkintaan on kuitenkin vaikuttanut Richard Fleischerin vuonna 1975 ohjaama, myös orjuutta käsitellyt Mandingo, teos, jota Tarantino on eri yhteyksissä ylistänyt.

Tarantinon luomassa elokuvallisessa universumissa on monia puhtaan ohjauksen ja nautinnon hetkiä, jolloin elokuvallisten keinojen vakuuttava hallinta heijastuu suoraan kerrontaan ja erityisesti henkilöhahmojen käytökseen. Tarantinolla on aina ollut omat metodinsa juuri kiinnostavien tyyppien löytämisessä.

Tämä toteutui jo Reservoir Dogsin (1992) ja Pulp Fictionin (1994) aikoihin, Jackie Brownin (1997) jatkaessa sitä. Nämä elokuvallista tyyliä koskevat seikat luovat leikkauspintaa nytkin teoksen rakenteeseen. Djangon ilmaisu liittyy valaistuksen, värien ja musiikillisten tehokeinojen osalta aivan ohjaajansa hienoimpiin oivalluksiin.

Tarantinon käsikirjoitus on taas kerran vahvaa tekoa ja westernin lajityyppi mahdollistaa tekijälleen oivan paluun elokuvan muodon uudistamiseen. Christoph Waltz, Jamie Foxx ja Samuel L Jackson tekevät inspiroivat roolityöt. Waltz on erityisen hyvä kerronnan alkupuolella.

Myös DiCaprio intoutuu keskikohdan vaisumman osuuden jälkeen huimaan ja fantastiseen vetoon. Jamie Foxxin rooli kasvaa loppua kohden. Robert Richardsonin hallittu kuvaus tallentaa taidolla esiin tulevat maisemat ja dramaturgiset jännitteet.

Ohjaus: Quentin Tarantino. Rooleissa: Jamie Foxx, Christoph Waltz, Leonardo DiCaprio, Kerry Washington, Samuel L. Jackson. Tyylilaji: Toiminta, draama, western. K16.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.