Edith Södergran – Kaikkiin neljään tuuleen

Edith Södergran (1892–1923) on arvostettu kirjailija, vaikka hän omana aikanaan sai vähän huomiota, eli köyhyydessä ja kuoli nuorena.

Ruotsinkielisen runouden uranuurtajana tunnettu Södergran kävi saksankielistä koulua Pietarissa ja kirjoitti ensimmäiset runonsa saksaksi. Jo tuolloin hän oli innokas aforismien lukija, ja maailmankirjallisuus tuli tutuksi.

Runoilijan vuodet 1911–14 kuluivat pääosin Sveitsin parantoloissa.

Esikoisteos Dikter (1916) on ensimmäinen vapaamittainen kokoelma, joka poikkesi totutusta. Elmer Diktonius toimitti postuumisti Landet som icke är -kokoelman (1925), jonka säkeitä näkee yhä kuolinilmoituksissa.

Aforisti, useita palkintoja saanut kirjailija ja kirjallisuusvaikuttaja Hilja Mörsäri on luonteva valinta Södergranin tekstien suomentajaksi. Hänen tuotantonsa on ollut Mörsärille aina läheistä.

Södergran kirjoittaa: ”Korkea älykkyysaste tuo kasvoille jotain rikasta ja kypsää.” Kun katsoo ympärilleen, asiassa taitaa olla perää. Södergranin aforismeissa on jotain syvää, siksi niitä jaksaa lukea monta kertaa. Hyvän kirjan merkki.

”Tässä epäselvien käsitteiden maailmassa on mitä tavallisinta, että taistelee itsessään sellaista vastaan, mitä itsessä ei ole”. ”Joka kerta kun mielen valtaa ahtauden tunne, sitä tulee avartaa”. ”Ne, joilla on valta sydämiin, kohdelkoot niitä kuin pyhää kohdellaan.”

Kirjailijalla on sanottavaa arvostelijoille: ”Arvostelija on usein henkilö joka puhuu kirjasta niin kauan, ettei kukaan enää tiedä, minkä arvoinen se on. Jotta kritiikki täyttäisi tehtävänsä, kritiikin tulisi selvästi, ilman yhtään epäröintiä, sanoa millainen kirja on. Kirjat tarvitsevat tavaramerkkinsä niin kuin muutkin tavarat.”

Parantolatekstin noin vuonna 1910 Södergran on kirjoittanut suomeksi. Alkuperäisten ruotsinkielisten aforismien seurassa lukija voi verrytellä kielitaitoaan. Kirjan valokuvat ovat herkkiä otoksia eri-ikäisestä Södergranista.

Totti-kissakin on päässyt kuvaan.

Aikoinaan runojen ristiriitainen vastaanotto sai Södergranin puolustautumaan: ”Ei ole minun asiani tehdä itseäni pienemmäksi kuin olen.”

Mörsäri kirjoittaa, että yhtenäistä aaterakennelmaa ei Södergranin aforismeista synny. Viitteitä kohti omintakeista tulkintaa kristilliseen etiikkaan on nähtävissä. Oman kuihtumisensa tiedostaen Södergran katsoo rauhallisesti luonnon kiertokulkua.

Kaikkiin neljään tuuleen kuuluu Suomen aforismiyhdistyksen Pilke-julkaisusarjaan.