Eeva-Kaarina Aronen: Edda (Teos 2014. 371 s.)

Eeva-Kaarina Arosen romaani Edda on täyteläinen ja runsas, oikea herkkupala, joka ei kuitenkaan lihota. Kielen omaperäisyyden ja vetävän sanonnan takia sen ahmii.

Kirja kertoo rinnakkain päähenkilö Eddan lapsuutta ja aikuisuutta, ja molemmissa riittää kerrottavaa. On virkistävää, että kaikki tapahtuu kaupungin – tässä tapauksessa Helsingin ja Töölön – ytimessä. Niin monet lapsuudenkuvaukset sijoittuvat lehmihaan, aitan ja heinäpellon tietämille, että on upeaa lukea kaupunkileikeistä ja seikkailuista.

Kellarikäytävät, vintit, hissit, pihan täyttävä lumilinna ja hiihtoretket hautuumaan viertä Seurasaareen on kuvattu luontevasti, hauskasti ja tarkalla asiantuntemuksella. ”Kotini on Rii-o-raa”, ”Askedaskedaa”, barbi ja hyppynaru ovat päivän selviä seuralaisia kotipihassa.

Mutta suurin leikki on kuitenkin kotipihan lasten muovaama yhteisö, johon Eetu-Edda tuo oman fantastisen lisäyksen luettuaan Edda-runoja ja ryhdyttyään maagikoksi ja tarinankertojaksi.

Nyky-Edda on tragikoominen hahmo, jolla kuitenkin on voimaa kantaa lihansa ja esiintyä huolitellusti pukeutuneena 1950-luvun vaatteisiin. Onko ihminen mielenterveyspotilas, jos hän ei aiheuta kenellekään mitään pahaa ja hoitaa työnsä?

Nyky-Edda on töissä koulumuseossa, ja se sopii hyvin yhteen hänen kokeellisen menneisyysharrastuksensa kanssa, lopulta hän jopa asuu lapsuutensa kerrostalossa.

Arosen teoksen ansio on runsaus. Melkein joka riviltä aukeaa muistikuva 1960-luvulle, sen elintapoihin tai puheenparteen. Vaatteet ovat myös hyvin tärkeitä. Asuuhan samassa rapussa ompelija, jolta Edda saa myös ensimmäiset ideansa omiin ompeluksiin, joilla sittemmin täytetään koko koulumuseo.

Aronen on myös kekseliäs. Eddan paras kaveri on mykkä ja kirjoittaa viestinsä pienelle liitutaululle. Aiheella ei kuitenkaan mässäillä tai sitä ei kuluteta loppuun. Liitutaulurepliikkeihin palataan satunnaisesi, kun ne ovat erittäin puhuvia.

Mietin kirjan teemaa. Edda ikään kuin valaisee lapsuuden elämyksiä. Tekisi mieli tarttua superpalloon ja tuntea sen pyöreys ja keveys. Ja kuinka paljon lapsilta jää puuttumaan aikuisten puheista, kun he eivät aikuisten maailmasta ymmärrä?

Kirjana Edda on kerrostalon ylistys. Aikuinen Edda taas on pieni naismonumentti, joka pysyy jaloillaan rikkaasta lapsuudesta johtuen. Kannattaa ehdottomasti lukea.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.