Egotrippi: Vuosi nolla

Egotrippi

Vuosi nolla

Warner

Arvio: 4/5

Egotripin edellisestä uusia biisejä sisältävästä levystä on ehtinyt vierähtää jo seitsemän pitkää vuotta. Toissavuonna bändin 20-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistu Pilvien alla, maan päällä sisälsi bändin pääasiallisten säveltäjien Knipin ja Mikki Kausteen alun perin muille artisteille, kuten Irinalle, Anna Puulle ja Jonna Tervomaalle kirjoittamia lauluja, jotka löysivät lopulta takaisin kotiin ja saivat Egotrippi-käsittelyn.

Vuosi nolla on hyvä nimivalinta levylle, joka selvästi on uusi alku. 22 vuotta yhdessä soittanut bändi on löytänyt tekemisiinsä uutta virtaa, johon osasyynä on todennäköisesti ollut rumpalinvaihdos. Risto Niinikoski on innostanut muutkin soittajat taas nauttimaan bändihommista.

Jollain omituisella tavalla Vuosi nolla kuulostaa debyyttilevyltä, johon on kasattu kaikki usean vuoden aikana syntyneet parhaat biisit. Tällä debyytillä kappaleista vain sattuvat olemaan vastuussa kokeneet ammattisäveltäjät.

Levyn mukana tulleessa tiedotteessa bändin musiikkia kuvaillaan voimapopiksi. On albumilla sitäkin, mutta myös runsaasti rehellistä suomirockia. Ei kuitenkaan suomirockia sen perinteisimmässä muodossa. Egotrippi ei uikuta mollissa, vaan sen melankolia on ennemminkin kaunista, kuin kaiken alleen jyräävää pahaa oloa. Esimerkiksi Hehkulamppu-kappale on aivan rehellinen pastissi, kunnianosoitus Eppu Normaalin reippaammille biiseille.

Egotrippi on uransa aikana tehnyt melkoisen kasan loistavia lauluja, mutta yksikään heidän aiemmista levyistään ei ole kantanut aivan alusta loppuun. Mukaan on usein eksynyt vähintään yksi heikompi kappale. Tilanne korjaantuu Vuosi nollalla. Levylle on varmasti ollut tarjolla pitkästä tauosta johtuen lukuisia kappaleita, joista mukaan on napattu parhaimman levykokonaisuuden muodostavat.

Mikki Kausteen lauluääni on aina jakanut mielipiteitä. Jotkut eivät voi sietää hänen tapaansa laulaa nenäänsä, toisten mielestä se on yksi bändin toimivista tavaramerkeistä. Nyt hän laulaa paremmin ja puhtaammin kuin ehkä koskaan aiemmin, ilmeisesti ilman sen kummempaa studiokikkailua.

Egotripin levy tuntuu juuri sopivalta soundtrackilta jo kulman takana odottavaan kevääseen. Kauniin kaihon ohella sen yleisfiilis on mukavan positiivinen ja reipas. Huumoriakin on mukana, esimerkiksi albumin avaava Uusi aamu -kappale alkaa aivan rehellisellä Anarchy in the UK -lainalla.

Vuosi nolla on teemalevy uudesta alusta, luopumisesta ja jatkuvan muutoksen hyväksymisestä. Samalla se on myös Egotripin uran vahvin albumikokonaisuus.