Eila Härköjärvi - Korvenkukka

EILA HÄRKÖJÄRVI
Korvenkukka. Runoja.
Mediapinta 2009. 132 s.
Muuramelaisen Eila Härköjärven runoissa on hauskoja yhdyssanoja: pienipolku, harsonalle, tuulosenlaulu, illantullen… Ne eivät vaikuta tahattomilta ja ainakin luovat omanlaistaan viehätystä.

Hetken nojaan puutavasten,/ mietin mitä teen./ Viimein huomaan pienen tähden/ joka neuvoo eteenpäin.

Luontokuvissa ja riimeissä on perinteinen sävy. Varsinkin vuodenaikojen liikkeisiin runoilija vastaa herkistyneen läsnä olevasti.

Loppusoinnuttomat rivit voisi käsittää haluttomuutena pakottautua säännönmukaisuuteen. Mutta riimi ja riimitön kohtaavat myös väkinäisesti, jolloin säkeistöt töksähtelevät.

Älä mielesi kuohua anna,/ etsi luonnosta rauhaa./ Se helpompaa on,/ kuin kantaa kaunaa.

Runot yhdistävät ikääntymisen ja yksinäisyyden. Paremmin ne ehkä toimisivat osastoihin - kuten kolmeen vuodenaikaan - jaettuina. Nytkin kirja ilahduttanee monia vanhanaikaiseen runoilemiseen tykästyneitä.