Elämältä kaiken sain

Elämältä kaiken sain

Arvio: 3/5

Mika Kaurismäen ohjaamat Haarautuvan rakkauden talo (2009), Tie pohjoiseen (2012) ja uusin Elämältä kaiken sain ovat samantyylisiä draamakomedioita. Parisuhteen ongelmat, vanhemman ja lapsen välinen suhde ja vanheneminen ovat uusimmankin elokuvan teemoja.

Teoksessa näkyy kokeneen ohjaajan varmuus, mutta kääntöpuolena on urautuminen tuttuihin ja helppoihin ratkaisuihin.

Kun Tiina (Armi Toivanen) tulee miesystävänsä Tomin (Peter Franzén) ja tämän goottityttären (Lenita Susi) kanssa yksinään asuvan sairaan isänsä (Vesa-Matti Loiri) luokse yllätysvierailulle, tytär säikähtää isänsä huonoa kuntoa.

Tiina järkeilee, että paras tapa auttaa isää on muuttaa samaan taloon uusioperheensä kanssa. Samalla hoituisi rappeutuvan talon remontointikin.

Asiat eivät kuitenkaan ole käytännössä niin yksinkertaisia. Tiina kantaa kaunaa isäänsä kohtaan ja yhteenotto on väistämätön.

Mielistelynhaluinen Tomikin alkaa käydä Tiinan hermoille. Tytär ystävystyy kaikessa hiljaisuudessa isoisänsä kanssa. Baarista bongatun remonttimies Kaken (Jani Volanen) astuminen taloon kiristää tunnelmia entisestään.

Näyttelijät ovat erinomaisia ja heille on annettu paljon tilaa. Rapistuva talo ympäristöineen on vertauskuvallisuudessaan mainio tapahtumapaikka tarinalle, jossa menneisyyden painolasti on vahvasti läsnä.

Elokuvaan on suotta tungettu ylimitoitettua komiikkaa, jota ilman lopputulos voisi olla koskettavampi.

Loirin ja Toivasen kohtaamisissa on luontevaa humoristisuutta, mutta hölmön lailla koheltava Tomi pomppaa kerronnasta esiin huutomerkin lailla. Sama pätee Tiinan paksua turkulaismurretta mongertavaan ystävättäreen.

Loirin ja Lenita Suden yhteiset kohtaukset, joissa nuoren maailmantuska kohtaa loirimaisen papan elämänkokemuksen, ovat onnistuneimpia. Hassu rikosjuoni ja tapahtumien nopea paketointi lopussa eivät ole kovin tyylikkäitä.

Ohjaus: Mika Kaurismäki. Käsikirjoitus: Mika Kaurismäki ja Sami Keskivähälä. Lajityyppi: draama, komedia. Rooleissa: Armi Toivanen, Vesa-Matti Loiri, Peter Franzén, Lenita Susi ja Jani Volanen. K 12.