Eleanor Catton - Harjoitukset

ELEANOR CATTON

Harjoitukset

Suom. Tero Valkonen. Siltala 2010. 332 s.
Uusiseelantilainen Eleanor Catton (s. 1985) on kiinnostava debytantti. Esikoisromaani Harjoitukset sukeltaa syvälle nuorten opiskelijoiden, näyttämötaiteen ja musiikin maailmaan. Catton on uinut suvereenisti myös mieskertojiensa nahkoihin - ja kertojia on monta.

Romaanin kaari rakentuu merkillisesti siitäkin huolimatta, että kirjailija on omaksunut sirpaleisen, kokeellisen rakenteen esikoiseensa. Kronologia on rikottu, ja eri kertojat vievät kertomusta eteenpäin kukin omasta kuvakulmastaan.

Tarina lähtee liikkeelle siitä, kun high schoolin jazzopettajan ja nuoren oppilaan suhde paljastuu. Media herkuttelee traumaattisella skandaalilla. Aidan toisella puolella teatterikoululaiset tekevät häväistysjutusta ensimmäisen vuoden päätösesitystä. Vahva seksuaalinen pohjavire on osa tätä maailmaa.

Koska romaanin henkilökavalkadi koostuu taideopiskelijoista, kielikin on ajantasaisen nuorta ja raikasta. Juoni jää melkeinpä toisarvoiseksi, kun Catton marssittaa näyttämölle väkeviä tyyppejä, joista saksofoninopettaja on tässä oppilaitoksessa kuin Minerva McGarmiwa ainakin. Pääosaan nousee lopulta kieli, jota Catton käyttää suorastaan viiltävän taitavasti.

Takakansi lupaa romaanin piirtävän elävän kuvan taideopiskelijoiden narsistisesta ja kyynisestä maailmasta. Lupaus ei petä. Tältä näyttämöltä lähdettäessä naamioita ei riisuta, ne korkeintaan vaihdetaan.

Kuka näyttelee milloin mitäkin roolia? Onko kukaan aidosti itsensä? Haluaako kukaan edes olla se, mikä on? Taiteen tekeminen on vaikeaa, se tiedetään. Pitää uskaltaa heittäytyä, antaa kaikki, ylittää itsensä.

Eleanor Catton tekee sen kyllä. Teräväreunaisista sirpaleista muodostuu hätkähdyttävä kuva. Vakuuttava mosaiikki.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.