Elokuva-arvio: Britt-Marie jättää miehensä 40 aviovuoden jälkeen – Pernilla Augustin karisma kantaa pliisua ruotsalaisdraamaa

Britt-Marie kävi täällä

Arvio: 2/5

Ruotsalaisen Fredrik Backmanin Britt-Marie kävi täällä -romaani julkaistiin suomeksi vuonna 2015. Nyt perässä seuraa kirjan ruotsalainen filmatisointi.

Kirjan kaavoihin kangistunutta minäkertojaa Britt-Marieta on luonnehdittu naispuoliseksi mielensäpahoittajaksi. On hänessä toki samaa kitkeryyttä kuin Tuomas Kyrön jäärässä, arkkityyppisenä sukupolvensa edustajana.

Mutta Backmanin tarinassa ja Tuva Novotnyn ohjaamassa elokuvassa kuusikymppinen kotirouva ei suinkaan jää Mielensäpahoittajan lailla pörräämään mukavuusalueelleen vaan kertomus päinvastoin ylistää rouvan kykyä suorittaa elämänmuutos ja karistaa vanhan elämän pölyt hameenhelmastaan.

Elokuva olisi paljon yhdentekevämpi, ellei sen pääosassa loistaisi Pernilla August. Hän tuo rooliin koskettavuuden, hiljaisen huumorin ja vivahteet, pelastaen Britt-Marien nipin napin karikatyyrin vaaroilta.

Kuusikymppinen Britt-Marie on neljäkymmentä vuotta passannut pökkelöä aviomiestään Kentiä (Peter Haber) ja huolehtinut neuroottisesti kodin järjestyksestä. Britt-Marie on pitkään tiennyt aviomiehensä sivusuhteesta, ja viimein hän saa tarpeekseen.

Britt-Marie pakkaa laukkunsa ja astelee työvoimatoimistoon. 40 vuotta poissa työelämästä olleelle kotirouvalle tarjotaan nuoriso-ohjaajan paikkaa pikkuruisessa Borgin kylässä. Britt-Marie ottaa työn vastaan ja muuttaa ankeaan tuppukylään.

Vastoin odotuksia Britt-Marie alkaa valmentaa nuorisotalon lasten jalkapallojoukkuetta. Tämä juonilinja on lapsellinen.

Elokuvan koko itu on Britt-Marien ihastumisessa paikalliseen poliisiin ja heidän varovaisessa lähentymisessään. Poliisia esittävä Olle Sarri näyttelee sympaattisesti poliisin myötätunnon ja ymmärryksen Britt-Marien arkuutta kohtaan. Kun Kent ilmestyy kinuamaan Britt-Marieta takaisin kotiin, koossa ovat vähäeleisen draaman ainekset.

Aforismeihin ja lentäviin lauseisiin perustuvasta kirjasta on otettu mukaan Britt-Marien kertojaääni, jota kuitenkin hyödynnetään harmillisen niukasti.

Ehkäpä kertojaäänen kautta olisi voitu paremmin vaalia hahmon omaperäisyyttä ja hänen topakkaa tapaansa jäsentää maailmaa.

Britt-Marien neuroottinen takertuminen rutiineihin selittyy lapsuuden traumalla, jota panttaillaan kuin suurta salaisuutta, vaikkei se katsojalle sellainen ole.

Tyylilaji: Draama, komedia. S.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .