Elokuva-arvio: Dokumenttielokuvassa maailman kuuluisin sopraano Maria Callas on oma kertojansa

Maria by Callas

Arvio: 3/5

Maailman kuuluisimmaksi sopraanoksi tituleeratun kreikkalais-yhdysvaltalaisen laulajan Maria Callaksen elämästä, urasta ja rakkauksista kertova dokumentti antaa postuumisti äänen taiteilijalle itselleen.

Tom Volfin ohjaama dokumentti on sikäli näkökulmaltaan poikkeuksellinen, ettei se käytä Callaksen elämäkerran lähteenä taiteilijan lähipiiriin kuuluneita henkilöitä, työtovereita tai ulkopuolisia asiantuntijoita.

TV-haastatteluista, arkistonauhoista, ennen näkemättömistä kotifilmeistä ja oopperatalojen taltioinneista sekä Callaksen kirjoittamista kirjeistä koostuvassa taiteilijakuvassa ääneen ei konkreettisesti pääse juuri kukaan muu kuin Callas itse.

Näkökulma tuo dokumenttiin jyrkän subjektiviteetin ja autenttisuuden tunnun. Poissa on kaikki glorifiointi ja neromyytin takainen analysointi, johon suurista taiteilijoista kertovat dokumentit tuppaavat yleensä sortumaan. Esiin piirtyy ristiriitainen henkilökuva kurinalaisesta ja periksiantamattomasta oopperajumalattaresta ja hänen suhteestaan omaan itseensä, taiteilijaminäänsä, yleisöön ja rakastajiin.

Myyttisen marmoripatsaan säröjä tarkastellaan dokumentissa kunnioituksella. New Yorkin Metropolitan Oopperasta erottaminen, vuoden 1958 Rooman ooperatalossa järjestetyn konsertin keskenjättö tai Callaksen monimutkainen suhde miljardööri laivanvarustelija Aristotle Onassikseen, Jacqueline Kennedyn toiseen aviomieheen, saavat kaikki Volfin tarkastelussa paljon huomiota. Skandaalimaisuuksiin ei kuitenkaan sorruta.

Callaksen persoona pysyy etäisenä. Useimmat kohtauksista esittävät laulajan tyynenä, järkeensä ja jumalaansa luottavana uranaisena.

Tunteita tihkuva diiva päästetään TV-haastattelujen tiimoilta irti vain kerran: taiteilijan kommentit Metropolitan Oopperasta ryöpsäyttävät esiin äkkijyrkän, tunteitaan karttelemattoman taiteilijan, joka latelee kullissien takaista sananvaihtoa kaiken kansan kuultavaksi.

Dokumentin kerronnallinen kaava on selkeä, jopa niin, että kaavamaisuus alkaa lähes kaksituntisen elämäkerran aikana käydä tylsäksi. Kronologinen kerronta antaa tasaisin väliajoin tilaa Callaksen laulamille bel cantoille ja aarioille, joiden ääressä katsoja voi pysähtyä. Samalla ohi vilisevät mustavalkoiset, värilliset ja koti- ja arkistofilmeistä leikatut kohtaukset.

Vaikka dokumentti on koostettu fragmentaarisesta kuva- ja äänimateriaalista, kiireen tuntua tai palastelun makua ei valkokankaalla tapaa.

Sinällään mitään uutta Callaksen hahmoon dokumentti ei tuo. Sen kauneus piilee käsittelytavan hienovaraisuudessa. Dokumentti jättää subjektiivisessa lähestymistavassaan katsojalle täyden tulkintavallan. Se, millainen persoona jumalaisen taiteilijamyytin taakse kätkeytyy, jää ratkaisematta. Dokumentti asettaa esille, mutta ei tulkitse.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa kuukauden tarjousjakso alla olevasta linkistä. Saat käyttöösi kaikki digipalvelumme sekä näköislehden.

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .