Elokuva-arvio: Erilaisuuden ja mielikuvituksen puolesta

Sympaattinen ja hauska Tatu ja Patu -elokuva on sopiva annos hassuttelua.

Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu!

Arvio: 4/5

Olikin vain ajan kysymys, milloin Aino Havukaisen ja Sami Toivosen suosituista Tatu ja Patu -lastenkirjoista tehtäisiin elokuva, ja nyt se on sitten täällä. Siitä tulikin aika hyvä, joskin myönnän, että tässä iässä voin vain tehdä valistuneita arvauksia siitä, miten lapset lopputulokseen suhtautuvat.

Joulu on lähellä, ja jouluun valmistaudutaan myös 9-vuotiaan Veeran (Eedit Patrakka) perheessä. Veera odottaa Outolasta kahta jouluvierasta, Tatua (Antti Holma) ja Patua (Riku Nieminen), mutta tulokkaat eksyvät Helsingin keskustaan. Veeran äiti on sitä mieltä, että Tatua ja Patua ei ole edes olemassa; he ovat vain Veeran mielikuvituksen tuotetta.

Vaikka asia pitäisi selvitä oheisesta kuvastakin, tehdään varmuuden vuoksi selväksi, että Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu! ei ole animaatio, vaan siinä näyttelee oikeita näyttelijöitä. Valinta on oikea ja järkevä. Tatu ja Patu -tarinoiden perusidea on, että Tatu ja Patu eivät tule toimeen reaalimaailman kanssa. He eivät ole tavallisia kaduntallaajia. Heidän logiikkansa kulkee omia polkujaan. Animaatiossa todellisuuden ja Tatun ja Patun välinen yhteentörmäys ei toimisi.

Antti Holma ja Riku Nieminen tunnetaan anarkistisesta huumorintajustaan, joten he sopivat rooleihinsa mainiosti. Itsekin muistelin, että eivätkös Tatu ja Patu olleet kirjoissa lapsia, mutta olin väärässä. He ovat aina olleet aikuisia miehiä, vaikka isopäiset ja isosilmäiset hahmot lapsilta aika paljon näyttävätkin.

Juoni ei ole tärkeässä asemassa, kuten harvoin lastenelokuvassa on. Huumoria syntyy Tatun ja Patun ulkopuolisuudesta. He käsittävät asiat hassusti väärällä tavalla tai sananmukaisesti.

Outolan sijaintia ei meille koskaan kerrota, mutta aivan yhtä hyvin se voisi sijaita vaikka toisella planeetalla. Tatua ja Patua eivät meidän maailmamme logiikka ja luonnonlait koske.

Sympaattinen, hauska ja harmiton elokuva on suvaitsevaisuuden asialla. Erilaisuus ei ole ongelma, vaan hyvä asia. Suvaitsevaisuus ulottuu jopa hipstereihin, noihin tosielämän tatuihin ja patuihin, joille nauretaan hyväntahtoisesti. Toinen rivien väleistä löytyvä pääteema on lapsen mielikuvitus, jonka aikuiset yrittävät aivan liian usein tukahduttaa.

Lastenelokuvat ovat useammin liian pitkiä kuin eivät ole. Riku Jokelan ohjaama elokuva välttää 70-minuuttisena tämänkin ansan. Se on juuri sopiva annos hassuttelua perheen pienimmille yhdeltä istumalta.

Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu! aloittaa mainiosti, joskin turhan varhain lastenelokuvien joulukauden.

Ohjaus: Riku Jokela: Päärooleissa: Antti Holma, Riku Nieminen, Eedit Patrakka. Tyylilaji: lastenkomedia. Sallittu. Ensi-ilta 19.10.