Elokuva-arvio: Ihmeiden puisto juhlistaa lapsen mielikuvituksen ihmeellisyyttä, mutta ei ikävä kyllä tee sitä kovin hyvin

Ihmeiden puisto

Arvio: 2/5

Ihmeiden puisto juhlistaa pienen tytön mielikuvituksen ihmeellisyyttä. Itse elokuva voisi olla paljon mielikuvituksellisempi. Tarinassa on paljon samaa kuin hittipiirretty Inside Outissa (2015), joka oli nerokas löytöretki lapsen mielenmaisemaan ja tunteisiin.

Myös Ihmeiden puistossa lapsen abstrakti sisäinen maailma konkretisoituu taikamaailmaksi, tälla kertaa huvipuistoksi, jonka kautta yritetään peilata lapsen kipuilua vaikean tilanteen ja kielteisten tunteiden kanssa.

Pienellä June-tytöllä ja hänen äidillään on yhteinen leikki, jossa he kuvittelevat taianomaisen huvipuiston, keksien sinne veikeitä laitteita ja eläinhahmoja. Kun äiti sairastuu vakavasti ja joutuu hoitojen takia pois kotoa, June jää kaksin isänsä kanssa.

Yksinäisellä metsäkävelyllä June päätyy Ihmeiden puistoon, eli sisälle leikkiin, jonka hän on äitinsä kanssa keksinyt. Hylätty puisto on retuperällä, ja puhuvat eläimet, joista tietysti tulee Junen uudet parhaat ystävät, vaativat Junen apua puiston ylläpidossa. Samalla June joutuu käsittelemään äidin sairauden aiheuttamaa surua ja kaipuuta.

Siinä missä Inside Out kiepautti absurdin juonen nerokkaalla tavalla loogiseksi ja ymmärrettäväksi, Ihmeiden puiston metaforamaailma peilailee Junen henkistä matkaa sekavilla tavoilla. Ikäville ja iloisille asioille löytyy puistosta karkeat symbolit, ja tarina jää oudon abstraktiksi.

Lapsikatsojaa varmasti ilahduttavat elokuvan lennokkaimmat osuudet ja veikeät eläinhahmot, etenkin hömelöt apinat.

Tyylilaji: Animaatio. K7.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .