Elokuva-arvio: Imelletyn höttöistä teinilempeä syvältä afterista

After

Arvio: 2/5

Viaton ja söpö neito lähtee kotoa collegeen. Siellä häntä odottaa näennäisdekadentti mutta herkän raju sekä salaperäinen komistus. Siitä syntyy sitä, mitä siitä usein tuppaa syntymään. Kipinää, kiusoittelua, siveää ensilempeä ja draamaa.

Päähenkilöiden Tessan ja Hardinin tarina on iänikuinen, ja siksipä siihen on täysin mahdotonta lisätä mitään uutta. Ensirakkaus on sellaista kuin itse kullekin nyt sattuu olemaan. Samat pohjavireet ja emootiot niissä kokemuksissa toistuvat kaikkine jännitteineen, epävarmuustekijöineen ja yllätyksineen.

Elokuvan ongelma on sen laskelmoivuus. Jokainen kohtaus, jokainen kuvakulma, jokainen hidastus, jokainen repliikki ja jokainen pitkittynyt katse ovat luomassa tuotetta, jossa ei jää kovinkaan paljon tilaa tuntea ja kokea itse. Niin paljon imellettyä höttöä on tarjolla kuvin ja sanoin sekä ennen kaikkea sävelin.

Afterin musiikillinen anti on erinomaisen häkellyttävä. Jokainen vähänkin tunnemaailmaa orastavasti liikauttava kohtaus tuutataan täyteen musiikkia, joka suorastaan huutaa tuntemaan sitä sun tätä. Tottahan toki tässä on ajateltu noin 15-vuotiaita tyttölapsia, joita näin petosharhautuksellisesti koulutetaan Pavlovin menetelmillä kohti asianmukaisia tunneodotuksia.

Elokuva perustuu Anna Toddin romaaniin, jonka hän on laajentanut useammankin kirjan sarjaksi. Tarinan täsmälliseksi kohderyhmäksi on asetettu alle 30-vuotiaat varhaisaikuiset naiset, jotka sairastavat romantiikan bulimiaa. Niinpä Afterista löytyykin kaikki se pinnallisen piinallinen diipadaaba, jota herttasarjat ovat pullollansa. Ihan vihonviimeiseen repliikkiin saakka.

After on harmiton ja seksitön versio Fifty Shades -kirjoista ja niiden filmatisoinneista. Mikä tiedoksi kaikille elokuvaa katsomaan meneville neidoille todettakoon.

Ohjaus Jenny Gage. Rooleissa Josephine Langford ja Hero Fiennes Tiffin. K12.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .