Elokuva-arvio: Isänmaa Venäjä hylkää lapsensa sydämen särkevässä , tositapahtumiin perustuvassa Kursk-elokuvassa

Kursk

Arvio: 4/5

Tanskalaisohjaaja Thomas Vinterberg on tehnyt monia melankolisia draamoja (Juhlat, Submarin o, Jahti), mutta venäläisen ydinsukellusveneen uppoamisesta ja pelastusoperaatiosta kertova Kursk on hänen surullisin työnsä tähän asti.

Ja mitä muuta se voisikaan olla, kun jo elokuvan alussa tiedetään, että sukellusveneen miehistön 118 jäsentä tulevat kokemaan hirveän kuoleman sukellusveneen ahtaudessa, Barentsinmeren pohjalla.

Mutta Kursk on myös kaunis elokuva, tavalla, joka on hieman kyseenalaista. Se mitä sukellusveneessä tapahtui ja miten merimiehet kohtasivat kuolemansa, on arvailujen varassa.

Toki on ymmärrettävää, että suuren budjetin spektaakkelia varten merimiesten kuolinkamppailusta on ollut houkutus tehdä isä–poika-melodraamaa ja että on täytynyt keksiä sankarillinen päähenkilö, jonka urheuteen yleisö samaistuu.

Yhtä ymmärrettävää kai on sekin, kaupallisuutta ajatellen, että venäläisten rooleissa ei nähdä venäläisiä näyttelijöitä vaan länsimaisia tähtiä puhumassa englantia. Luc Bessonin tuottama elokuva kertoo vuoden 2000 Venäjästä, mutta venäläisillä itsellään ei ole siinä osaa eikä arpaa.

Robert Mooren kirjaan pohjaavassa elokuvassa Matthias Schoenaerts esittää merikapteenia, jolta jää maihin raskaana oleva vaimo (Lea Seydoux) ja pieni tytär. Ennen lähtöä merimiehet juhlivat häitä. Vinterberg ja suurenmoista jälkeä tekevä mestarikuvaaja Anthony Dod Mantle ovat Kauriinmetsästäjänsä (1978) katsoneet.

Viallisen torpedon aiheuttamien räjähdysten jäljiltä Kurskin perään jää eloon ja loukkuun 22 miestä, jotka eräiden arvioiden mukaan kuolivat 8 tunnissa, mutta Mooren kirjan – ja elokuvan mukaan – hapenpuuttesta ja häkämyrkytyksestä aiheutuneeseen kuolemaan kului kauemmin aikaa.

Elokuvan voima ei ole – vain – katastrofi-elokuvista tutussa kauhussa ja paniikissa vaan kouraisevassa melankoliassa, raivossa ja avuttomuudessa, kun uhrien puolisot ja lapset joutuvat virumaan päiväkausia epämääräisten tietojen varassa. Vinterbergin tulkinnassa isänmaa hylkää omat lapsensa: sekä sotilaansa että näiden perheet. Juhlapuheissa vastineeksi tarjoillaan kunniaa.

Kursk on jättibudjetin spektaakkeli, joka käsittelee suurvaltapolitiikkaa Hollywood-elokuvien röyhkeydellä. Vaikea uskoa, että kyse on samasta ohjaajasta, joka vuonna 1995 kirjoitti Lars von Trierin kanssa dogma-julistuksen, joka tavoitteli autenttisuutta.

Röyhkeys sallittakoon, sillä elokuvan perusfaktat lienevät suurin piirtein kohdillaan. Sen näkemys pelastusoperaation byrokratiasta avaa pohtimisen arvoisia näkymiä siihen, missä jamassa Venäjä oli Putinin presidenttikauden alkuaikoina. Elokuva esittää Venäjän maana, joka takertui suurvalta-statukseen, vaikka sillä ei ollut moiseen resursseja.

Kurskin tapauksessa ylpeys kävi lankeemuksen tielle. Jäljelle jäivät katkerat spekulaatiot siitä, olisiko Kurskin miehistö voitu pelastaa, jos Venäjä olisi ajoissa hyväksynyt auttamistarjoukset länsimailta. Sen sijaan, tämän elokuvan mukaan, Venäjä ylpeyttään ja vakoilun pelossa kieltäytyi avusta, vaikka heillä ei ollut relevanttia pelastuskalustoa. Neuvostoajalta periytyvä mentaliteetti elää elokuvassa rivien välissä.

Ohjaus: Thomas Vinterberg, käsikirjoitus: Robert Rodat, kuvaus: Anthony Dod Mantle, musiikki: Alexandre Desplat. Pääosissa: Matthias Schoenaerts, Colin Firth, Lea Seydoux. Tyylilaji: draama. K16.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .